詩篇 73
1 アサフの歌 神は正しい者にむかい、心の清い者にむかって、まことに恵みふかい。
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
2 しかし、わたしは、わたしの足がつまずくばかり、わたしの歩みがすべるばかりであった。
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
3 これはわたしが、悪しき者の栄えるのを見て、その高ぶる者をねたんだからである。
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
4 彼らには苦しみがなく、その身はすこやかで、つやがあり、
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
5 ほかの人々のように悩むことがなく、ほかの人々のように打たれることはない。
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 それゆえ高慢は彼らの首飾となり、暴力は衣のように彼らをおおっている。
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
7 彼らは肥え太って、その目はとびいで、その心は愚かな思いに満ちあふれている。
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
8 彼らはあざけり、悪意をもって語り、高ぶって、しえたげを語る。
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
9 彼らはその口を天にさからって置き、その舌は地をあるきまわる。
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
10 それゆえ民は心を変えて彼らをほめたたえ、彼らのうちにあやまちを認めない。
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
11 彼らは言う、「神はどうして知り得ようか、いと高き者に知識があろうか」と。
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
12 見よ、これらは悪しき者であるのに、常に安らかで、その富が増し加わる。
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
13 まことに、わたしはいたずらに心をきよめ、罪を犯すことなく手を洗った。
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
14 わたしはひねもす打たれ、朝ごとに懲しめをうけた。
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
15 もしわたしが「このような事を語ろう」と言ったなら、わたしはあなたの子らの代を誤らせたであろう。
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
16 しかし、わたしがこれを知ろうと思いめぐらしたとき、これはわたしにめんどうな仕事のように思われた。
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
17 わたしが神の聖所に行って、彼らの最後を悟り得たまではそうであった。
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
18 まことにあなたは彼らをなめらかな所に置き、彼らを滅びに陥らせられる。
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
19 なんと彼らはまたたくまに滅ぼされ、恐れをもって全く一掃されたことであろう。
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
20 あなたが目をさまして彼らの影をかろしめられるとき、彼らは夢みた人の目をさました時のようである。
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
21 わたしの魂が痛み、わたしの心が刺されたとき、
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
22 わたしは愚かで悟りがなく、あなたに対しては獣のようであった。
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
23 けれどもわたしは常にあなたと共にあり、あなたはわたしの右の手を保たれる。
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
24 あなたはさとしをもってわたしを導き、その後わたしを受けて栄光にあずからせられる。
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
25 わたしはあなたのほかに、だれを天にもち得よう。地にはあなたのほかに慕うものはない。
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
26 わが身とわが心とは衰える。しかし神はとこしえにわが心の力、わが嗣業である。
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
27 見よ、あなたに遠い者は滅びる。あなたは、あなたにそむく者を滅ぼされる。
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
28 しかし神に近くあることはわたしに良いことである。わたしは主なる神をわが避け所として、あなたのもろもろのみわざを宣べ伝えるであろう。
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
