詩篇 2

1 なにゆえ、もろもろの国びとは騒ぎたち、もろもろの民はむなしい事をたくらむのか。

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 地のもろもろの王は立ち構え、もろもろのつかさはともに、はかり、主とその油そそがれた者とに逆らって言う、

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 「われらは彼らのかせをこわし、彼らのきずなを解き捨てるであろう」と。

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 天に座する者は笑い、主は彼らをあざけられるであろう。

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 そして主は憤りをもって彼らに語り、激しい怒りをもって彼らを恐れ惑わせて言われる、

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 「わたしはわが王を聖なる山シオンに立てた」と。

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 わたしは主の詔をのべよう。主はわたしに言われた、「おまえはわたしの子だ。きょう、わたしはおまえを生んだ。

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 わたしに求めよ、わたしはもろもろの国を嗣業としておまえに与え、地のはてまでもおまえの所有として与える。

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 おまえは鉄のつえをもって彼らを打ち破り、陶工の作る器物のように彼らを打ち砕くであろう」と。

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 それゆえ、もろもろの王よ、賢くあれ、地のつかさらよ、戒めをうけよ。

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 恐れをもって主に仕え、おののきをもって

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 その足に口づけせよ。さもないと主は怒って、あなたがたを道で滅ぼされるであろう、その憤りがすみやかに燃えるからである。すべて主に寄り頼む者はさいわいである。

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.