< 詩篇 147 >
1 主をほめたたえよ。われらの神をほめうたうことはよいことである。主は恵みふかい。さんびはふさわしいことである。
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 主はエルサレムを築き、イスラエルの追いやられた者を集められる。
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 主は心の打ち砕かれた者をいやし、その傷を包まれる。
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 主はもろもろの星の数を定め、すべてそれに名を与えられる。
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 われらの主は大いなる神、力も豊かであって、その知恵ははかりがたい。
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 主はしえたげられた者をささえ、悪しき者を地に投げ捨てられる。
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 主に感謝して歌え、琴にあわせてわれらの神をほめうたえ。
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 主は雲をもって天をおおい、地のために雨を備え、もろもろの山に草をはえさせ、
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 食物を獣に与え、また鳴く小がらすに与えられる。
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 主は馬の力を喜ばれず、人の足をよみせられない。
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 主はおのれを恐れる者とそのいつくしみを望む者とをよみせられる。
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 エルサレムよ、主をほめたたえよ。シオンよ、あなたの神をほめたたえよ。
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 主はあなたの門の貫の木を堅くし、あなたのうちにいる子らを祝福されるからである。
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 主はあなたの国境を安らかにし、最も良い麦をもってあなたを飽かせられる。
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 主はその戒めを地に下される。そのみ言葉はすみやかに走る。
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 主は雪を羊の毛のように降らせ、霜を灰のようにまかれる。
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 主は氷をパンくずのように投げうたれる。だれがその寒さに耐えることができましょうか。
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 主はみ言葉を下してこれを溶かし、その風を吹かせられると、もろもろの水は流れる。
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 主はそのみ言葉をヤコブに示し、そのもろもろの定めと、おきてとをイスラエルに示される。
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 主はいずれの国民をも、このようにはあしらわれなかった。彼らは主のもろもろのおきてを知らない。主をほめたたえよ。
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!