ヨブ 記 23
1 そこでヨブは答えて言った、
Job vastasi ja sanoi:
2 「きょうもまた、わたしのつぶやきは激しく、彼の手はわたしの嘆きにかかわらず、重い。
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 どうか、彼を尋ねてどこで会えるかを知り、そのみ座に至ることができるように。
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 わたしは彼の前にわたしの訴えをならべ、口をきわめて論議するであろう。
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 わたしは、わたしに答えられるみ言葉を知り、わたしに言われる所を悟ろう。
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 彼は大いなる力をもって、わたしと争われるであろうか、いな、かえってわたしを顧みられるであろう。
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 かしこでは正しい人は彼と言い争うことができる。そうすれば、わたしはわたしをさばく者から永久に救われるであろう。
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 見よ、わたしが進んでも、彼を見ない。退いても、彼を認めることができない。
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 左の方に尋ねても、会うことができない。右の方に向かっても、見ることができない。
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 しかし彼はわたしの歩む道を知っておられる。彼がわたしを試みられるとき、わたしは金のように出て来るであろう。
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 わたしの足は彼の歩みに堅く従った。わたしは彼の道を守って離れなかった。
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 わたしは彼のくちびるの命令にそむかず、その口の言葉をわたしの胸にたくわえた。
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 しかし彼は変ることはない。だれが彼をひるがえすことができようか。彼はその心の欲するところを行われるのだ。
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 彼はわたしのために定めた事をなし遂げられる。そしてこのような事が多く彼の心にある。
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 それゆえ、わたしは彼の前におののく。わたしは考えるとき、彼を恐れる。
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 神はわたしの心を弱くされた。全能者はわたしを恐れさせられた。
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 わたしは、やみによって閉じこめられ、暗黒がわたしの顔をおおっている。
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
