< 詩篇 18 >
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 ヱホバはわが巌 わが城 われをすくふ者 わがよりたのむ神 わが堅固なるいはほ わが盾 わがすくひの角 わがたかき櫓なり
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 われ讃稱ふべきヱホバをよびて仇人よりすくはるることをえん
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 死のつな我をめぐり惡のみなぎる流われをおそれしめたり
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
5 陰間のなは我をかこみ死のわな我にたちむかへり (Sheol )
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol )
6 われ窮苦のうちにありてヱホバをよび又わが神にさけびたり ヱホバはその宮よりわが聲をききたまふ その前にてわがよびし聲はその耳にいれり
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 このときヱホバ怒りたまひたれば地はふるひうごき山の基はゆるぎうごきたり
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 烟その鼻よりたち火その口よりいでてやきつくし炭はこれがために燃あがれり
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 ヱホバは天をたれて臨りたまふ その足の下はくらきこと甚だし
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 闇をおほひとなし水のくらきとそらの密雲とをそのまはりの幕となしたまへり
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 そのみまへの光輝よりくろくもをへて雹ともえたる炭とふりきたれり
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 ヱホバは天に雷鳴をとどろかせたまへり 至上者のこゑいでて雹ともえたる炭とふりきたり
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 ヱホバ矢をとばせてかれらを打ちらし數しげき電光をはなちてかれらをうち敗りたまへり
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 ヱホバよ斯るときになんぢの叱咤となんぢの鼻のいぶきとによりて水の底みえ地の基あらはれいでたり
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 ヱホバはたかきより手をのべ我をとりて大水よりひきあげ
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 わがつよき仇とわれを憎むものとより我をたすけいだしたまへり かれらは我にまさりて最強かりき
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 かれらはわが災害の日にせまりきたれり 然どヱホバはわが支柱となりたまひき
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 ヱホバはわれを悦びたまふがゆゑにわれをたづさへ廣處にだして助けたまへり
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 ヱホバはわが正義にしたがひて恩賜をたまひ わが手のきよきにしたがひて報賞をたれたまへり
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 われヱホバの道をまもり惡をなしてわが神よりはなれしことなければなり
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 そのすべての審判はわがまへにありて われその律法をすてしことなければなり
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 われ神にむかひて缺るところなく己をまもりて不義をはなれたり
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 この故にヱホバはわがただしきとその目前にわが手のきよきとにしたがひて我にむくいをなし給へり
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 なんぢ憐憫あるものには憐みあるものとなり完全ものには全きものとなり
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 きよきものには潔きものとなり僻むものにはひがむ者となりたまふ
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 そは汝くるしめる民をすくひたまへど高ぶる目をひくくしたまふ可ればなり
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 なんぢわが燈火をともし給ふべければなり わが神ヱホバわが暗をてらしたまはん
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 我なんぢによりて軍の中をはせとほり わが神によりて垣ををどりこゆ
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 神はしもその途またくヱホバの言はきよし ヱホバはすべて依賴むものの盾なり
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 そはヱホバのほかに神はたれぞや われらの神のほかに巌はたれぞや
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 神はちからをわれに帶しめ わが途を全きものとなしたまふ
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 神はわが足を麀のあしのごとくし我をわが高處にたたせたまふ
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 神はわが手をたたかひにならはせてわが臂に銅弓をひくことを得しめたまふ
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 又なんぢの救の盾をわれにあたへたまへり なんぢの右手われをささへなんぢの謙卑われを大ならしめたまへり
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 なんぢわが歩むところを寛濶ならしめたまひたれば わが足ふるはざりき
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 われ仇をおひてこれに追及かれらのほろぶるまでは歸ることをせじ
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 われかれらを撃てたつことを得ざらしめん かれらはわが足の下にたふるべし
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 そはなんぢ戰爭のために力をわれに帶しめ われにさからひておこりたつ者をわが下にかがませたまひたればなり
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 我をにくむ者をわが滅しえんがために汝またわが仇の背をわれにむけしめ給へり
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 かれら叫びたれども救ふものなく ヱホバに對ひてさけびたれども答へたまはざりき
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 我かれらを風のまへの塵のごとくに搗碎き ちまたの坭のごとくに打棄たり
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 なんぢわれを民のあらそひより助けいだし我をたててもろもろの國の長となしたまへり わがしらざる民われにつかへん
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 かれらわが事をききて立刻われにしたがひ異邦人はきたりて佞りつかへん
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 ことくにびとは衰へてその城よりをののきいでん
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 ヱホバは活ていませり わが磐はほむべきかな わがすくひの神はあがむべきかな
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 わがために讎をむくい異邦人をわれに服はせたまふはこの神なり
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 神はわれを仇よりすくひたまふ實になんぢは我にさからひて起りたつ者のうへに我をあげ あらぶる人より我をたすけいだし給ふ
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 この故にヱホバよ われもろもろの國人のなかにてなんぢに感謝し なんぢの名をほめうたはん
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 ヱホバはおほいなる救をその王にあたへ その受膏者ダビデとその裔とに世々かぎりなく憐憫をたれたまふ
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.