詩篇 14

1 愚なるものは心のうちに神なしといへり かれらは腐れたり かれらは憎むべき事をなせり 善をおこなふ者なし

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa; ei ole joka hyvää tekee.

2 ヱホバ天より人の子をのぞみみて悟るもの神をたづぬる者ありやと見たまひしに

Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa.

3 みな逆きいでてことごとく腐れたり 善をなすものなし一人だになし

Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.

4 不義をおこなふ者はみな智覺なきか かれらは物くふごとくわが民をくらひ またヱホバをよぶことをせざるなり

Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa.

5 視よかかる時かれらは大におそれたり 神はただしきものの類のなかに在せばなり

Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua.

6 なんぢらは苦しめるものの謀略をあなどり辱かしむ されどヱホバはその避所なり

Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa.

7 ねがはくはシオンよりイスラエルの救のいでんことを ヱホバその民のとらはれたるを返したまふときヤコブはよろこびイスラエルは樂まん

Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.