詩篇 122

1 人われにむかひて率ヱホバのいへにゆかんといへるとき我よろこべり

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 ヱルサレムよわれらの足はなんぢの門のうちにたてり

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 ヱルサレムよなんぢは稠くつらなりたる邑のごとく固くたてり

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 もろもろのやから即ちヤハの支派かしこに上りきたり イスラエルにむかひて證詞をなし またヱホバの名にかんしやをなす

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 彼處にさばきの寳座まうけらる これダビデの家のみくらなり

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 ヱルサレムのために平安をいのれ ヱルサレムを愛するものは榮ゆべし

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 ねがはくはなんぢの石垣のうちに平安あり なんぢの諸殿のうちに福祉あらんことを

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 わが兄弟のためわが侶のために われ今なんぢのなかに平安あれといはん

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 われらの神ヱホバのいへのために我なんぢの福祉をもとめん

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.