詩篇 121

1 われ山にむかひて目をあぐ わが扶助はいづこよりきたるや

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

2 わがたすけは天地をつくりたまへるヱホバよりきたる

Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

3 ヱホバはなんぢの足のうごかさるるを容したまはず 汝をまもるものは微睡たまふことなし

Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

4 視よイスラエルを守りたまふものは微睡こともなく寝ることもなからん

Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

5 ヱホバは汝をまもる者なり ヱホバはなんぢの右手をおほふ蔭なり

Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

6 ひるは日なんぢをうたず夜は月なんぢを傷じ

Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

7 ヱホバはなんぢを守りてもろもろの禍害をまぬかれしめ並なんぢの霊魂をまもりたまはん

Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

8 ヱホバは今よりとこしへにいたるまで 汝のいづると入るとをまもりたまはん

Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!