詩篇 112

1 ヱホバを讃まつれヱホバを畏れてそのもろもろの誡命をいたく喜ぶものはさいはひなり

Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

2 かかる人のすゑは地にてつよく直きものの類はさいはひを得ん

Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

3 富と財とはその家にあり その公義はとこしへにうすることなし

Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

4 直き者のために暗きなかにも光あらはる 彼は惠ゆたかに憐憫にみつる義しきものなり

Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

5 惠をほどこし貸ことをなす者はさいはひなり かかる人は審判をうくるときおのが訴をささへうべし

Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

6 又とこしへまで動かさるることなからん義者はながく忘れらるることなかるべし

Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

7 彼はあしき音信によりて畏れず その心ヱホバに依賴みてさだまれり

Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

8 その心かたくたちて懼るることなく敵につきての願望をつひに見ん

Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

9 彼はちらして貧者にあたふ その正義はとこしへにうすることなし その角はあがめをうけて擧られん

Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

10 惡者はこれを見てうれへもだえ切歯しつつ消さらん また惡きものの願望はほろぶべし

Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.