詩篇 104
1 わが霊魂よヱホパをほめまつれ わが神ヱホバよなんぢは至大にして尊貴と稜威とを衣たまへり
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 なんぢ光をころものごとくにまとひ天を幕のごとくにはり
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 水のなかにおのれの殿の棟梁をおき 雲をおのれの車となし 風の翼にのりあるき
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 かぜを使者となし熖のいづる火を僕となしたまふ
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 ヱホバは地を基のうへにおきて 永遠にうごくことなからしめたまふ
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 衣にておほふがごとく大水にて地をおほひたまへり 水たたへて山のうへをこゆ
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 なんぢ叱咤すれば水しりぞき 汝いかづちの聲をはなてば水たちまち去ぬ
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 あるひは山にのぼり或ひは谷にくだりて 汝のさだめたまへる所にゆけり
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 なんぢ界をたてて之をこえしめず ふたたび地をおほふことなからしむ
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 ヱホバはいづみを谷にわきいだし給ふ その流は山のあひだにはしる
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 かくて野のもろもろの獣にのましむ 野の驢馬もその渇をやむ
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 空の鳥もそのほとりにすみ 樹梢の間よりさえづりうたふ
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 ヱホバはその殿よりもろもろの山に灌漑たまふ 地はなんぢのみわざの實によりて飽足ぬ
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 ヱホバは草をはえしめて家畜にあたへ 田產をはえしめて人の使用にそなへたまふ かく地より食物をいだしたまふ
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 人のこころを歓ばしむる葡萄酒 ひとの顔をつややかならしむるあぶら 人のこころを強からしむる糧どもなり
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 ヱホバの樹とその植たまへるレバノンの香柏とは飽足ぬべし
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 鳥はそのなかに巣をつくり鶴は松をその棲とせり
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 たかき山は山羊のすまひ磐石は山鼠のかくるる所なり
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 ヱホバは月をつくりて時をつかさどらせたまへり 日はその西にいることをしる
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 なんぢ黑暗をつくりたまへば夜あり そのとき林のけものは皆しのびしのびに出きたる
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 わかき獅ほえて餌をもとめ神にくひものをもとむ
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 日いづれば退きてその穴にふす
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 人はいでて工をとりその勤勞はゆふべにまでいたる
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 ヱホバよなんぢの事跡はいかに多なる これらは皆なんぢの智慧にてつくりたまへり 汝のもろもろの富は地にみつ
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 かしこに大なるひろき海あり そのなかに數しられぬ匍ふもの小なる大なる生るものあり
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 舟そのうへをはしり汝のつくりたまへる鰐そのうちにあそびたはぶる
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 彼ら皆なんぢを俟望む なんぢ宜時にくひものを之にあたへたまふ
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 彼等はなんぢの予へたまふ物をひろふ なんぢ手をひらきたまへばかれら嘉物にあきたりぬ
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 なんぢ面をおほひたまへば彼等はあわてふためく 汝かれらの氣息をとりたまへばかれらは死て塵にかへる
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 なんぢ霊をいだしたまへば百物みな造らるなんぢ地のおもてを新にしたまふ
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 願くはヱホバの榮光とこしへにあらんことを ヱホバそのみわざを喜びたまはんことを
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 ヱホバ地をみたまへば地ふるひ山にふれたまへば山は煙をいだす
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 生るかぎりはヱホバに向ひてうたひ 我ながらふるほどはわが神をほめうたはん
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 ヱホバをおもふわが思念はたのしみ深からん われヱホバによりて喜ぶべし
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 罪人は地より絶滅され あしきものは復あらざるべし わが霊魂よヱホバをほめまつれヱホバを讃稱へよ
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
