ヨブ 記 41
1 なんぢ鈎をもて鱷を釣いだすことを得んや その舌を糸にひきかくることを得んや
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 なんぢ葦の繩をその鼻に通し また鈎をその齶に衝とほし得んや
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 是あに頻になんぢに願ふことをせんや 柔かになんぢに言談んや
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 あに汝と契約を爲んや なんぢこれを執て永く僕と爲しおくを得んや
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 なんぢ鳥と戲むるる如くこれとたはむれ また汝の婦人等のために之を繋ぎおくを得んや
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 また漁夫の社會これを商貨と爲して商賣人の中間に分たんや
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 なんぢ漁叉をもてその皮に滿し 魚矛をもてその頭を衝とほし得んや
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 手をこれに下し見よ 然ばその戰鬪をおぼえて再びこれを爲ざるべし
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 視よその望は虚し 之を見てすら倒るるに非ずや
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 何人も之に激する勇氣あるなし 然ば誰かわが前に立うる者あらんや
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 誰か先に我に與へしところありて我をして之に酬いしめんとする者あらん 普天の下にある者はことごとく我有なり
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 我また彼者の肢體とその著るしき力とその美はしき身の構造とを言では措じ
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 誰かその外甲を剥ん 誰かその雙齶の間に入ん
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 誰かその面の戸を開きえんや その周圍の齒は畏るべし
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 その並列る鱗甲は之が誇るところ その相闔たる樣は堅く封じたるがごとく
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 此と彼とあひ接きて風もその中間にいるべからず
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 一々あひ連なり堅く膠て離すことを得ず
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 嚔すれば即はち光發す その目は曙光の眼瞼(を開く)に似たり
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 その口よりは炬火いで火花發し
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 その鼻の孔よりは煙いできたりて宛然葦を焚く釜のごとし
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 その氣息は炭火を爇し 火燄その口より出づ
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 力氣その頸に宿る 懼るる者その前に彷徨まよふ
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 その肉の片は密に相連なり 堅く身に着て動かす可らず
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 その心の堅硬こと石のごとく その堅硬こと下磨のごとし
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 その身を興す時は勇士も戰慄き 恐怖によりて狼狽まどふ
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 劍をもて之を撃とも利ず 鎗も矢も漁叉も用ふるところ無し
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 是は鐡を見ること稿のごとくし銅を見ること朽木のごとくす
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 弓箭もこれを逃しむること能はず 投石機の石も稿屑と見做る
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 棒も是には稿屑と見ゆ 鎗の閃めくを是は笑ふ
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 その下腹には瓦礫の碎片を連ね 泥の上に麥打車を引く
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 淵をして鼎のごとく沸かへらしめ 海をして香油の釜のごとくならしめ
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 己が後に光る道を遺せば淵は白髮をいただけるかと疑がはる
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 地の上には是と並ぶ者なし 是は恐怖なき身に造られたり
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 是は一切の高大なる者を輕視ず 誠に諸の誇り高ぶる者の王たるなり
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
