ヨブ 記 3
1 斯て後ヨブ口を啓きて自己の日を詛へり
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 ヨブすなはち言詞を出して云く
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 我が生れし日亡びうせよ 男子胎にやどれりと言し夜も亦然あれ
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 その日は暗くなれ 神上よりこれを顧みたまはざれ 光これを照す勿れ
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 暗闇および死蔭これを取もどせ 雲これが上をおほえ 日を暗くする者これを懼しめよ
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 その夜は黑暗の執ふる所となれ 年の日の中に加はらざれ 月の數に入ざれ
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 その夜は孕むこと有ざれ 歡喜の聲その中に興らざれ
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 日を詛ふ者レビヤタンを激發すに巧なる者これを詛へ
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 その夜の晨星は暗かれ その夜には光明を望むも得ざらしめ 又東雲の眼蓋を見ざらしめよ
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 是は我母の胎の戸を闔ずまた我目に憂を見ること無らしめざりしによる
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 何とて我は胎より死て出ざりしや 何とて胎より出し時に氣息たえざりしや
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 如何なれば膝ありてわれを接しや 如何なれば乳房ありてわれを養ひしや
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 否らずば今は我偃て安んじかつ眠らん 然ばこの身やすらひをり
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 かの荒墟を自己のために築きたりし世の君等臣等と偕にあり
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 かの黄金を有ち白銀を家に充したりし牧伯等と偕にあらん
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 又人しれず墮る胎兒のごとくにして世に出ず また光を見ざる赤子のごとくならん
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 彼處にては惡き者 虐遇を息め倦憊たる者安息を得
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 彼處にては俘囚人みな共に安然に居りて驅使者の聲を聞ず
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 小き者も大なる者も同じく彼處にあり僕も主の手を離る
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 如何なれば艱難にをる者に光を賜ひ 心苦しむ者に生命をたまひしや
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 斯る者は死を望むなれどもきたらず これをもとむるは藏れたる寳を掘るよりも甚だし
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 もし墳墓を尋ねて獲ば大に喜こび樂しむなり
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 その道かくれ神に取籠られをる人に如何なれば光明を賜ふや
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 わが歎息はわが食物に代り我呻吟は水の流れそそぐに似たり
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 我が戰慄き懼れし者我に臨み我が怖懼れたる者この身に及べり
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 我は安然ならず穩ならず安息を得ず唯艱難のみきたる
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
