< ヨブ 記 19 >
2 汝ら我心をなやまし 言語をもて我を打くだくこと何時までぞや
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 なんぢら已に十次も我を辱しめ我を惡く待ひてなほ愧るところ無し
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 假令われ眞に過ちたらんもその過は我の身に止れり
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 なんぢら眞に我に向ひて誇り我身に羞べき行爲ありと證するならば
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 神われを虐げその網羅をもて我を包みたまへりと知るべし
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 我虐げらるると叫べども答なく 呼はり求むれども審理なし
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 彼わが路の周圍に垣を結めぐらして逾る能はざらしめ 我が行く途に黑暗を蒙むらしめ
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 四方より我を毀ちて失しめ 我望を樹のごとくに根より拔き
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 我にむかひて震怒を燃し 我を敵の一人と見たまへり
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 その軍旅ひとしく進み途を高くして我に攻寄せ わが天幕の周圍に陣を張り
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 彼わが兄弟等をして遠くわれを離れしめたまへり 我を知る人々は全く我に疎くなりぬ
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 わが家に寄寓る者およびわが婢等は我を見て外人のごとくす 我かれらの前にては異國人のごとし
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 われわが僕を喚どもこたへず 我口をもて彼に請はざるを得ざるなり
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 わが氣息はわが妻に厭はれ わが臭氣はわが同胎の子等に嫌はる
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 童子等さへも我を侮どり 我起あがれば即ち我を嘲ける
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 わが親しき友われを惡みわが愛したる人々ひるがへりてわが敵となれり
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 わが骨はわが皮と肉とに貼り 我は僅に齒の皮を全うして逃れしのみ
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 わが友よ汝等われを恤れめ 我を恤れめ 神の手われを撃り
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 汝らなにとて神のごとくして我を攻め わが肉に饜ことなきや
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 望むらくは我言の書留られんことを 望むらくは我言書に記されんことを
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 望むらくは鐡の筆と鉛とをもて之を永く磐石に鐫つけおかんことを
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 われ知る我を贖ふ者は活く 後の日に彼かならず地の上に立ん
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 わがこの皮この身の朽はてん後 われ肉を離れて神を見ん
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 我みづから彼を見たてまつらん 我目かれを見んに識らぬ者のごとくならじ 我が心これを望みて焦る
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 なんぢら若われら如何に彼を攻んかと言ひ また事の根われに在りと言ば
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 劍を懼れよ 忿怒は劍の罰をきたらす 斯なんぢら遂に審判のあるを知ん
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."