サムエル記Ⅱ 22
1 ダビデ、ヱホバが己を諸の敵の手とサウルの手より救ひいだしたまへる日に此歌の言をヱホバに陳たり曰く
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 ヱホバはわが巌わが要害我を救ふ者
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 わが磐の神なりわれ彼に倚賴むヱホバはわが干わが救の角わが高櫓わが逃躱處わが救主なり爾我をすくひて暴き事を免れしめたまふ
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 我ほめまつるべきヱホバに呼はりてわが敵より救はる
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 死の波涛われを繞み邪曲なる者の河われをおそれしむ
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 われ艱難のうちにヱホバをよびまたわが神に龥れりヱホバ其殿よりわが聲をききたまひわが喊呼其耳にいりぬ
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 爰に地震ひ撼き天の基動き震へりそは彼怒りたまへばなり
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 烟其鼻より出てのぽり火その口より出て燒きつくしおこれる炭かれより燃いづ
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 彼天を傾けて下りたまふ黑雲その足の下にあり
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 ケルブに乗て飛び風の翼の上にあらはれ
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 其周圍に黑暗をおき集まれる水密雲を幕としたまふ
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 そのまへの光より炭火燃いづ
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 ヱホバ天より雷をくだし最高者聲をいだし
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 又箭をはなちて彼等をちらし電をはなちて彼等をうちやぶりたまへり
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 ヱホバの叱咤とその鼻の氣吹の風によりて海の底あらはれいで地の基あらはになりぬ
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 ヱホバ上より手をたれて我をとり洪水の中より我を引あげ
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 またわが勁き敵および我をにくむ者より我をすくひたまへり彼等は我よりも強かりければなり
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 彼等はわが菑災の日にわれに臨めりされどヱホバわが支柱となり
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 我を廣き處にひきいだしわれを喜ぶがゆゑに我をすくひたまへり
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 ヱホバわが義にしたがひて我に報い吾手の清潔にしたがひて我に酬したまへり
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 其はわれヱホバの道をまもり惡をなしてわが神に離しことなければなり
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 その律例は皆わがまへにあり其法憲は我これを離れざるなり
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 われ神にむかひて完全かり又身を守りて惡を避たり
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 故にヱホバわが義にしたがひ其目のまへにわが潔白あるに循ひてわれに報いたまへり
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 矜恤者には爾矜恤ある者のごとくし完全人には爾完全者のごとくし
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 潔白者には爾潔白もののごとくし邪曲者には爾嚴刻者のごとくしたまふ
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 難る民は爾これを救たまふ然ど矜高者は爾の目見て之を卑したまふ
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 ヱホバ爾はわが燈火なりヱホバわが暗をてらしたまふ
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 われ爾によりて軍隊の中を驅とほりわが神に由て石垣を飛こゆ
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 神は其道まつたしヱホバの言は純粋なし彼は都て己に倚賴む者の干となりたまふ
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 夫ヱホバのほか誰か神たらん我儕の神のほか敦か磐たらん
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 神はわが強き堅衆にてわが道を全うし
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 わが足を麀の如くなし我をわが崇邱に立しめたまふ
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 神わが手に戰を敎へたまへばわが腕は銅の弓をも挽を得
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 爾我に爾の救の干を與へ爾の慈悲われを大ならしめたまふ
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 爾わが身の下の歩を恢廓しめたまへば我踝ふるへず
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 われわが敵を追て之をほろぼし之を絶すまではかへらず
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 われ彼等を絶し彼等を破碎ば彼等たちえずわが足の下にたふる
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 汝戰のために力をもて我に帶しめ又われに逆ふ者をわが下に拝跪しめたまふ
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 爾わが敵をして我に後を見せしめたまふ我を惡む者はわれ之をほろぼさん
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 彼等環視せど救ふ者なしヱホバを仰視ど彼等に應たまはず
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 地の塵の如くわれ彼等をうちくだき又衢間の泥のごとくわれ彼等をふみにぢる
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 爾われをわが民の爭闘より救ひ又われをまもりて異邦人等の首長となしたまふわが知ざる民我につかふ
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 異邦人等は我に媚び耳に聞と均しく我にしたがふ
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 異邦人等は衰へ其衛所より戰慄て出づ
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 ヱホバは活る者なりわが磐は讃べきかなわが救の磐の神はあがめまつるべし
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 此神われに仇を報いしめ國々の民をわが下にくだらしめたまひ
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 又わが敵の中よりわれを出し我にさからふ者の上に我をあげまた強暴人の許よりわれを救ひいだしたまふ
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 是故にヱホバよわれ異邦人等のうちに爾をほめ爾の名を稱へん
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 ヱホバその王の救をおほいにしその受膏者なるダビデと其裔に永久に恩を施したまふなり
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
