Salmi 105
1 CELEBRATE il Signore; predicate il suo Nome; Fate assapere i suoi fatti fra i popoli.
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Cantategli, salmeggiategli, Ragionate di tutte le sue maraviglie.
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Gloriatevi nel Nome della sua santità; Rallegrisi il cuor di coloro che cercano il Signore.
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Cercate il Signore, e la sua forza; Cercate del continuo la sua faccia.
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Ricordate le sue maraviglie ch'egli ha fatte; I suoi miracoli e i giudicii della sua bocca;
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 [O voi], progenie d'Abrahamo, suo servitore; Figliuoli di Giacobbe, suoi eletti.
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 Egli [è] il Signore Iddio nostro; I suoi giudicii [son] per tutta la terra.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 Egli si ricorda in eterno del suo patto, [E] in mille generazioni della parola [ch]'egli ha comandata;
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 [Del suo patto], ch'egli fece con Abrahamo; E del suo giuramento, [ch'egli fece] ad Isacco;
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 Il quale egli confermò a Giacobbe per istatuto, [E] ad Israele [per] patto eterno;
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 Dicendo: Io ti darò il paese di Canaan, [Per] sorte della vostra eredità.
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 Quantunque fosser ben poca gente, E forestieri in esso.
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 E [mentre] essi andavano da una gente ad un'[altra], Da un regno ad un altro popolo,
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 Egli non permise che alcuno li oppressasse; Anzi gastigò eziandio dei re per amor loro,
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 [E disse]: Non toccate i miei unti, E non fate alcun male a' miei profeti.
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 Poi egli chiamò la fame sopra la terra; [E] ruppe tutto il sostegno del pane.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 Egli aveva mandato dinanzi a loro un uomo, [Cioè] Giuseppe, [che] fu venduto per servo;
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 I cui piedi furono serrati ne' ceppi; La cui persona fu messa ne' ferri.
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 La parola del Signore lo tenne al cimento, Fino al tempo che venne ciò ch'egli aveva detto.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 Allora il re mandò a farlo sciorre; Il dominator di popoli [mandò] a largheggiarlo.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 Egli lo costituì padrone sopra la sua casa, E rettore sopra tutto il suo stato;
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 Per tenere a freno i suoi principi a suo senno; E per dare ammaestramento a' suoi anziani.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Poi Israele entrò in Egitto; E Giacobbe dimorò come forestiere nel paese di Cam.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 E [Iddio] fece grandemente moltiplicare il suo popolo; E lo rendè più possente che i suoi nemici.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 Egli rivolse il cuor loro a odiare il suo popolo, A macchinar frode contro a' suoi servitori.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 Egli mandò Mosè, suo servitore; Ed Aaronne, il quale egli aveva eletto.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 Essi eseguirono fra loro i miracoli ch'egli aveva [loro] detti, E i suoi prodigi nella terra di Cam.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 Egli mandò le tenebre, e fece oscurar [l'aria]; Ed essi non furono ribelli alle sue parole.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 Egli cangiò le acque loro in sangue, E fece morire il lor pesce.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 La terra loro produsse rane, [Ch'entrarono fin] nelle camere de' loro re.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 Alla sua parola venne una mischia d'insetti, [E] pidocchi in tutte le lor contrade.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 Egli mutò le lor pioggie in gragnuola, E in fuoco divampante nel lor paese;
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 E percosse le lor vigne, e i lor fichi; E fracassò gli alberi della lor contrada.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 Alla sua parola vennero locuste, E bruchi senza numero;
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 Che rosero tutta l'erba nel lor paese, E mangiarono il frutto della lor terra.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 Poi egli percosse ogni primogenito nel lor paese, Le primizie d'ogni lor forza.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 E condusse fuori Israele con oro e con argento; E non vi fu alcuno, fra le sue tribù, [che fosse] fiacco.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Gli Egizi si rallegrarono della lor partita; Perciocchè lo spavento di essi era caduto sopra loro.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 Egli distese la nuvola, per coverta; Ed [accese] un fuoco, per alluminar[li] di notte.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 Alla lor richiesta egli addusse delle quaglie, E li saziò del pane del cielo.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Egli aperse la roccia, e [ne] colarono acque; Rivi corsero per i luoghi aridi.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 Perciocchè egli si ricordò della parola della sua santità, [Detta] ad Abrahamo, suo servitore;
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 E trasse fuori il suo popolo con allegrezza, E i suoi eletti con giubilo;
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 E diede loro i paesi delle genti; Ed essi possedettero le fatiche de' popoli;
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 Acciocchè osservassero i suoi statuti, E guardassero le sue leggi. Alleluia.
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
