Salmi 91

1 Tu che abiti al riparo dell'Altissimo e dimori all'ombra dell'Onnipotente,

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

2 dì al Signore: «Mio rifugio e mia fortezza, mio Dio, in cui confido».

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

3 Egli ti libererà dal laccio del cacciatore, dalla peste che distrugge.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

4 Ti coprirà con le sue penne sotto le sue ali troverai rifugio.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

5 La sua fedeltà ti sarà scudo e corazza; non temerai i terrori della notte né la freccia che vola di giorno,

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

6 la peste che vaga nelle tenebre, lo sterminio che devasta a mezzogiorno.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

7 Mille cadranno al tuo fianco e diecimila alla tua destra; ma nulla ti potrà colpire.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

8 Solo che tu guardi, con i tuoi occhi vedrai il castigo degli empi.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

9 Poiché tuo rifugio è il Signore e hai fatto dell'Altissimo la tua dimora,

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

10 non ti potrà colpire la sventura, nessun colpo cadrà sulla tua tenda.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

11 Egli darà ordine ai suoi angeli di custodirti in tutti i tuoi passi.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

12 Sulle loro mani ti porteranno perché non inciampi nella pietra il tuo piede.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

13 Camminerai su aspidi e vipere, schiaccerai leoni e draghi.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

14 Lo salverò, perché a me si è affidato; lo esalterò, perché ha conosciuto il mio nome.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

15 Mi invocherà e gli darò risposta; presso di lui sarò nella sventura, lo salverò e lo renderò glorioso.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

16 Lo sazierò di lunghi giorni e gli mostrerò la mia salvezza.

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.