Salmi 78
1 Popolo mio, porgi l'orecchio al mio insegnamento, ascolta le parole della mia bocca. Maskil. Di Asaf.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Aprirò la mia bocca in parabole, rievocherò gli arcani dei tempi antichi.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Ciò che abbiamo udito e conosciuto e i nostri padri ci hanno raccontato,
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 non lo terremo nascosto ai loro figli; diremo alla generazione futura le lodi del Signore, la sua potenza e le meraviglie che egli ha compiuto.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Ha stabilito una testimonianza in Giacobbe, ha posto una legge in Israele: ha comandato ai nostri padri di farle conoscere ai loro figli,
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 perché le sappia la generazione futura, i figli che nasceranno. Anch'essi sorgeranno a raccontarlo ai loro figli
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 perché ripongano in Dio la loro fiducia e non dimentichino le opere di Dio, ma osservino i suoi comandi.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Non siano come i loro padri, generazione ribelle e ostinata, generazione dal cuore incostante e dallo spirito infedele a Dio.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 I figli di Efraim, valenti tiratori d'arco, voltarono le spalle nel giorno della lotta.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 Non osservarono l'alleanza di Dio, rifiutando di seguire la sua legge.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 Dimenticarono le sue opere, le meraviglie che aveva loro mostrato.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Aveva fatto prodigi davanti ai loro padri, nel paese d'Egitto, nei campi di Tanis.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Divise il mare e li fece passare e fermò le acque come un argine.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Li guidò con una nube di giorno e tutta la notte con un bagliore di fuoco.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Spaccò le rocce nel deserto e diede loro da bere come dal grande abisso.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Fece sgorgare ruscelli dalla rupe e scorrere l'acqua a torrenti.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Eppure continuarono a peccare contro di lui, a ribellarsi all'Altissimo nel deserto.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 Nel loro cuore tentarono Dio, chiedendo cibo per le loro brame;
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 mormorarono contro Dio dicendo: «Potrà forse Dio preparare una mensa nel deserto?».
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Ecco, egli percosse la rupe e ne scaturì acqua, e strariparono torrenti. «Potrà forse dare anche pane o preparare carne al suo popolo?».
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 All'udirli il Signore ne fu adirato; un fuoco divampò contro Giacobbe e l'ira esplose contro Israele,
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 perché non ebbero fede in Dio né speranza nella sua salvezza.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Comandò alle nubi dall'alto e aprì le porte del cielo;
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 fece piovere su di essi la manna per cibo e diede loro pane del cielo:
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 l'uomo mangiò il pane degli angeli, diede loro cibo in abbondanza.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Scatenò nel cielo il vento d'oriente, fece spirare l'australe con potenza;
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 su di essi fece piovere la carne come polvere e gli uccelli come sabbia del mare;
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 caddero in mezzo ai loro accampamenti, tutto intorno alle loro tende.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Mangiarono e furono ben sazi, li soddisfece nel loro desiderio.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 La loro avidità non era ancora saziata, avevano ancora il cibo in bocca,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 quando l'ira di Dio si alzò contro di essi, facendo strage dei più vigorosi e abbattendo i migliori d'Israele.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Con tutto questo continuarono a peccare e non credettero ai suoi prodigi.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Allora dissipò come un soffio i loro giorni e i loro anni con strage repentina.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Quando li faceva perire, lo cercavano, ritornavano e ancora si volgevano a Dio;
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 ricordavano che Dio è loro rupe, e Dio, l'Altissimo, il loro salvatore;
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 lo lusingavano con la bocca e gli mentivano con la lingua;
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 il loro cuore non era sincero con lui e non erano fedeli alla sua alleanza.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Ed egli, pietoso, perdonava la colpa, li perdonava invece di distruggerli. Molte volte placò la sua ira e trattenne il suo furore,
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 ricordando che essi sono carne, un soffio che va e non ritorna.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Quante volte si ribellarono a lui nel deserto, lo contristarono in quelle solitudini!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Sempre di nuovo tentavano Dio, esasperavano il Santo di Israele.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 Non si ricordavano più della sua mano, del giorno che li aveva liberati dall'oppressore,
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 quando operò in Egitto i suoi prodigi, i suoi portenti nei campi di Tanis.
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 Egli mutò in sangue i loro fiumi e i loro ruscelli, perché non bevessero.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Mandò tafàni a divorarli e rane a molestarli.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 Diede ai bruchi il loro raccolto, alle locuste la loro fatica.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Distrusse con la grandine le loro vigne, i loro sicomori con la brina.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Consegnò alla grandine il loro bestiame, ai fulmini i loro greggi.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Scatenò contro di essi la sua ira ardente, la collera, lo sdegno, la tribolazione, e inviò messaggeri di sventure.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Diede sfogo alla sua ira: non li risparmiò dalla morte e diede in preda alla peste la loro vita.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 Colpì ogni primogenito in Egitto, nelle tende di Cam la primizia del loro vigore.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 Fece partire come gregge il suo popolo e li guidò come branchi nel deserto.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Li condusse sicuri e senza paura e i loro nemici li sommerse il mare.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Li fece salire al suo luogo santo, al monte conquistato dalla sua destra.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Scacciò davanti a loro i popoli e sulla loro eredità gettò la sorte, facendo dimorare nelle loro tende le tribù di Israele.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Ma ancora lo tentarono, si ribellarono a Dio, l'Altissimo, non obbedirono ai suoi comandi.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Sviati, lo tradirono come i loro padri, fallirono come un arco allentato.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 Lo provocarono con le loro alture e con i loro idoli lo resero geloso.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Dio, all'udire, ne fu irritato e respinse duramente Israele.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 Abbandonò la dimora di Silo, la tenda che abitava tra gli uomini.
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 Consegnò in schiavitù la sua forza, la sua gloria in potere del nemico.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 Diede il suo popolo in preda alla spada e contro la sua eredità si accese d'ira.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Il fuoco divorò il fiore dei suoi giovani, le sue vergini non ebbero canti nuziali.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 I suoi sacerdoti caddero di spada e le loro vedove non fecero lamento.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Ma poi il Signore si destò come da un sonno, come un prode assopito dal vino.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 Colpì alle spalle i suoi nemici, inflisse loro una vergogna eterna.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Ripudiò le tende di Giuseppe, non scelse la tribù di Efraim;
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 ma elesse la tribù di Giuda, il monte Sion che egli ama.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Costruì il suo tempio alto come il cielo e come la terra stabile per sempre.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Egli scelse Davide suo servo e lo trasse dagli ovili delle pecore.
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Lo chiamò dal seguito delle pecore madri per pascere Giacobbe suo popolo, la sua eredità Israele.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Fu per loro pastore dal cuore integro e li guidò con mano sapiente.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
