Salmi 69

1 Al maestro del coro. Su «I gigli». Di Davide. Salvami, o Dio: l'acqua mi giunge alla gola.

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

2 Affondo nel fango e non ho sostegno; sono caduto in acque profonde e l'onda mi travolge.

Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

3 Sono sfinito dal gridare, riarse sono le mie fauci; i miei occhi si consumano nell'attesa del mio Dio.

Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

4 Più numerosi dei capelli del mio capo sono coloro che mi odiano senza ragione. Sono potenti i nemici che mi calunniano: quanto non ho rubato, lo dovrei restituire?

Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

5 Dio, tu conosci la mia stoltezza e le mie colpe non ti sono nascoste.

Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

6 Chi spera in te, a causa mia non sia confuso, Signore, Dio degli eserciti; per me non si vergogni chi ti cerca, Dio d'Israele.

Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

7 Per te io sopporto l'insulto e la vergogna mi copre la faccia;

Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

8 sono un estraneo per i miei fratelli, un forestiero per i figli di mia madre.

Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

9 Poiché mi divora lo zelo per la tua casa, ricadono su di me gli oltraggi di chi ti insulta.

Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

10 Mi sono estenuato nel digiuno ed è stata per me un'infamia.

Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

11 Ho indossato come vestito un sacco e sono diventato il loro scherno.

Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

12 Sparlavano di me quanti sedevano alla porta, gli ubriachi mi dileggiavano.

Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

13 Ma io innalzo a te la mia preghiera, Signore, nel tempo della benevolenza; per la grandezza della tua bontà, rispondimi, per la fedeltà della tua salvezza, o Dio.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

14 Salvami dal fango, che io non affondi, liberami dai miei nemici e dalle acque profonde.

Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

15 Non mi sommergano i flutti delle acque e il vortice non mi travolga, l'abisso non chiuda su di me la sua bocca.

Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

16 Rispondimi, Signore, benefica è la tua grazia; volgiti a me nella tua grande tenerezza.

Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

17 Non nascondere il volto al tuo servo, sono in pericolo: presto, rispondimi.

Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

18 Avvicinati a me, riscattami, salvami dai miei nemici.

Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

19 Tu conosci la mia infamia, la mia vergogna e il mio disonore; davanti a te sono tutti i miei nemici.

Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

20 L'insulto ha spezzato il mio cuore e vengo meno. Ho atteso compassione, ma invano, consolatori, ma non ne ho trovati.

Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

21 Hanno messo nel mio cibo veleno e quando avevo sete mi hanno dato aceto.

Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

22 La loro tavola sia per essi un laccio, una insidia i loro banchetti.

Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

23 Si offuschino i loro occhi, non vedano; sfibra per sempre i loro fianchi.

Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

24 Riversa su di loro il tuo sdegno, li raggiunga la tua ira ardente.

Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

25 La loro casa sia desolata, senza abitanti la loro tenda;

Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

26 perché inseguono colui che hai percosso, aggiungono dolore a chi tu hai ferito.

Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

27 Imputa loro colpa su colpa e non ottengano la tua giustizia.

Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

28 Siano cancellati dal libro dei viventi e tra i giusti non siano iscritti.

Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

29 Io sono infelice e sofferente; la tua salvezza, Dio, mi ponga al sicuro.

Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

30 Loderò il nome di Dio con il canto, lo esalterò con azioni di grazie,

niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

31 che il Signore gradirà più dei tori, più dei giovenchi con corna e unghie.

Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

32 Vedano gli umili e si rallegrino; si ravvivi il cuore di chi cerca Dio,

Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

33 poiché il Signore ascolta i poveri e non disprezza i suoi che sono prigionieri.

Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

34 A lui acclamino i cieli e la terra, i mari e quanto in essi si muove.

Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

35 Perché Dio salverà Sion, ricostruirà le città di Giuda: vi abiteranno e ne avranno il possesso.

Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

36 La stirpe dei suoi servi ne sarà erede, e chi ama il suo nome vi porrà dimora.

Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.