Salmi 2

1 Perché le genti congiurano perché invano cospirano i popoli?

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2 Insorgono i re della terra e i principi congiurano insieme contro il Signore e contro il suo Messia:

Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 «Spezziamo le loro catene, gettiamo via i loro legami».

"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 Se ne ride chi abita i cieli, li schernisce dall'alto il Signore.

Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5 Egli parla loro con ira, li spaventa nel suo sdegno:

Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 «Io l'ho costituito mio sovrano sul Sion mio santo monte».

"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

7 Annunzierò il decreto del Signore. Egli mi ha detto: «Tu sei mio figlio, io oggi ti ho generato.

Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Chiedi a me, ti darò in possesso le genti e in dominio i confini della terra.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9 Le spezzerai con scettro di ferro, come vasi di argilla le frantumerai».

Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 E ora, sovrani, siate saggi istruitevi, giudici della terra;

Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 servite Dio con timore e con tremore esultate;

Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12 che non si sdegni e voi perdiate la via. Improvvisa divampa la sua ira. Beato chi in lui si rifugia.

Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.