< Salmi 18 >

1 Al maestro del coro. Di Davide, servo del Signore, che rivolse al Signore le parole di questo canto, quando il Signore lo liberò dal potere di tutti i suoi nemici, Ti amo, Signore, mia forza,
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 Signore, mia roccia, mia fortezza, mio liberatore; mio Dio, mia rupe, in cui trovo riparo; mio scudo e baluardo, mia potente salvezza.
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Invoco il Signore, degno di lode, e sarò salvato dai miei nemici.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Mi circondavano flutti di morte, mi travolgevano torrenti impetuosi;
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
5 gia mi avvolgevano i lacci degli inferi, gia mi stringevano agguati mortali. (Sheol h7585)
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 Nel mio affanno invocai il Signore, nell'angoscia gridai al mio Dio: dal suo tempio ascoltò la mia voce, al suo orecchio pervenne il mio grido.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 La terra tremò e si scosse; vacillarono le fondamenta dei monti, si scossero perché egli era sdegnato.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Dalle sue narici saliva fumo, dalla sua bocca un fuoco divorante; da lui sprizzavano carboni ardenti.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Abbassò i cieli e discese, fosca caligine sotto i suoi piedi.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 Cavalcava un cherubino e volava, si librava sulle ali del vento.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Si avvolgeva di tenebre come di velo, acque oscure e dense nubi lo coprivano.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Davanti al suo fulgore si dissipavano le nubi con grandine e carboni ardenti.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 Il Signore tuonò dal cielo, l'Altissimo fece udire la sua voce: grandine e carboni ardenti.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Scagliò saette e li disperse, fulminò con folgori e li sconfisse.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Allora apparve il fondo del mare, si scoprirono le fondamenta del mondo, per la tua minaccia, Signore, per lo spirare del tuo furore.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Stese la mano dall'alto e mi prese, mi sollevò dalle grandi acque,
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 mi liberò da nemici potenti, da coloro che mi odiavano ed eran più forti di me.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 Mi assalirono nel giorno di sventura, ma il Signore fu mio sostegno;
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 mi portò al largo, mi liberò perché mi vuol bene.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Il Signore mi tratta secondo la mia giustizia, mi ripaga secondo l'innocenza delle mie mani;
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 perché ho custodito le vie del Signore, non ho abbandonato empiamente il mio Dio.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 I suoi giudizi mi stanno tutti davanti, non ho respinto da me la sua legge;
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 ma integro sono stato con lui e mi sono guardato dalla colpa.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Il Signore mi rende secondo la mia giustizia, secondo l'innocenza delle mie mani davanti ai suoi occhi.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Con l'uomo buono tu sei buono con l'uomo integro tu sei integro,
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 con l'uomo puro tu sei puro, con il perverso tu sei astuto.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 Perché tu salvi il popolo degli umili, ma abbassi gli occhi dei superbi.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 Tu, Signore, sei luce alla mia lampada; il mio Dio rischiara le mie tenebre.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 Con te mi lancerò contro le schiere, con il mio Dio scavalcherò le mura.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 La via di Dio è diritta, la parola del Signore è provata al fuoco; egli è scudo per chi in lui si rifugia.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 Infatti, chi è Dio, se non il Signore? O chi è rupe, se non il nostro Dio?
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Il Dio che mi ha cinto di vigore e ha reso integro il mio cammino;
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 mi ha dato agilità come di cerve, sulle alture mi ha fatto stare saldo;
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 ha addestrato le mie mani alla battaglia, le mie braccia a tender l'arco di bronzo.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Tu mi hai dato il tuo scudo di salvezza, la tua destra mi ha sostenuto, la tua bontà mi ha fatto crescere.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Hai spianato la via ai miei passi, i miei piedi non hanno vacillato.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Ho inseguito i miei nemici e li ho raggiunti, non sono tornato senza averli annientati.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Li ho colpiti e non si sono rialzati, sono caduti sotto i miei piedi.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Tu mi hai cinto di forza per la guerra, hai piegato sotto di me gli avversari.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Dei nemici mi hai mostrato le spalle, hai disperso quanti mi odiavano.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 Hanno gridato e nessuno li ha salvati, al Signore, ma non ha risposto.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 Come polvere al vento li ho dispersi, calpestati come fango delle strade.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Mi hai scampato dal popolo in rivolta, mi hai posto a capo delle nazioni. Un popolo che non conoscevo mi ha servito;
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 all'udirmi, subito mi obbedivano, stranieri cercavano il mio favore,
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 impallidivano uomini stranieri e uscivano tremanti dai loro nascondigli.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 Viva il Signore e benedetta la mia rupe, sia esaltato il Dio della mia salvezza.
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 Dio, tu mi accordi la rivincita e sottometti i popoli al mio giogo,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 mi scampi dai nemici furenti, dei miei avversari mi fai trionfare e mi liberi dall'uomo violento.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 Per questo, Signore, ti loderò tra i popoli e canterò inni di gioia al tuo nome.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 Egli concede al suo re grandi vittorie, si mostra fedele al suo consacrato, a Davide e alla sua discendenza per sempre.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

< Salmi 18 >