Salmi 137

1 Sui fiumi di Babilonia, là sedevamo piangendo al ricordo di Sion.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Ai salici di quella terra appendemmo le nostre cetre.

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 Là ci chiedevano parole di canto coloro che ci avevano deportato, canzoni di gioia, i nostri oppressori: «Cantateci i canti di Sion!».

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 Come cantare i canti del Signore in terra straniera?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 Se ti dimentico, Gerusalemme, si paralizzi la mia destra;

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 mi si attacchi la lingua al palato, se lascio cadere il tuo ricordo, se non metto Gerusalemme al di sopra di ogni mia gioia.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Ricordati, Signore, dei figli di Edom, che nel giorno di Gerusalemme, dicevano: «Distruggete, distruggete anche le sue fondamenta».

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 Figlia di Babilonia devastatrice, beato chi ti renderà quanto ci hai fatto.

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 Beato chi afferrerà i tuoi piccoli e li sbatterà contro la pietra.

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!