Matteo 22
1 Gesù riprese a parlar loro in parabole e disse:
Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:
2 «Il regno dei cieli è simile a un re che fece un banchetto di nozze per suo figlio.
Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,
3 Egli mandò i suoi servi a chiamare gli invitati alle nozze, ma questi non vollero venire.
Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.
4 Di nuovo mandò altri servi a dire: Ecco ho preparato il mio pranzo; i miei buoi e i miei animali ingrassati sono gia macellati e tutto è pronto; venite alle nozze.
Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!
5 Ma costoro non se ne curarono e andarono chi al proprio campo, chi ai propri affari;
Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.
6 altri poi presero i suoi servi, li insultarono e li uccisero.
Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.
7 Allora il re si indignò e, mandate le sue truppe, uccise quegli assassini e diede alle fiamme la loro città.
Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.
8 Poi disse ai suoi servi: Il banchetto nuziale è pronto, ma gli invitati non ne erano degni;
Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.
9 andate ora ai crocicchi delle strade e tutti quelli che troverete, chiamateli alle nozze.
Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.
10 Usciti nelle strade, quei servi raccolsero quanti ne trovarono, buoni e cattivi, e la sala si riempì di commensali.
Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.
11 Il re entrò per vedere i commensali e, scorto un tale che non indossava l'abito nuziale,
Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.
12 gli disse: Amico, come hai potuto entrare qui senz'abito nuziale? Ed egli ammutolì.
Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.
13 Allora il re ordinò ai servi: Legatelo mani e piedi e gettatelo fuori nelle tenebre; là sarà pianto e stridore di denti.
Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
14 Perché molti sono chiamati, ma pochi eletti».
Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.
15 Allora i farisei, ritiratisi, tennero consiglio per vedere di coglierlo in fallo nei suoi discorsi.
Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.
16 Mandarono dunque a lui i propri discepoli, con gli erodiani, a dirgli: «Maestro, sappiamo che sei veritiero e insegni la via di Dio secondo verità e non hai soggezione di nessuno perché non guardi in faccia ad alcuno.
Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.
17 Dicci dunque il tuo parere: E' lecito o no pagare il tributo a Cesare?».
Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?
18 Ma Gesù, conoscendo la loro malizia, rispose: «Ipocriti, perché mi tentate?
Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?
19 Mostratemi la moneta del tributo». Ed essi gli presentarono un denaro.
Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.
20 Egli domandò loro: «Di chi è questa immagine e l'iscrizione?».
Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?
21 Gli risposero: «Di Cesare». Allora disse loro: «Rendete dunque a Cesare quello che è di Cesare e a Dio quello che è di Dio».
He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
22 A queste parole rimasero sorpresi e, lasciatolo, se ne andarono.
Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.
23 In quello stesso giorno vennero a lui dei sadducei, i quali affermano che non c'è risurrezione, e lo interrogarono:
Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,
24 «Maestro, Mosè ha detto: Se qualcuno muore senza figli, il fratello ne sposerà la vedova e così susciterà una discendenza al suo fratello.
Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.
25 Ora, c'erano tra noi sette fratelli; il primo appena sposato morì e, non avendo discendenza, lasciò la moglie a suo fratello.
Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.
26 Così anche il secondo, e il terzo, fino al settimo.
Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.
27 Alla fine, dopo tutti, morì anche la donna.
Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.
28 Alla risurrezione, di quale dei sette essa sarà moglie? Poiché tutti l'hanno avuta».
Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.
29 E Gesù rispose loro: «Voi vi ingannate, non conoscendo né le Scritture né la potenza di Dio.
Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.
30 Alla risurrezione infatti non si prende né moglie né marito, ma si è come angeli nel cielo.
Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.
31 Quanto poi alla risurrezione dei morti, non avete letto quello che vi è stato detto da Dio:
Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:
32 Io sono il Dio di Abramo e il Dio di Isacco e il Dio di Giacobbe? Ora, non è Dio dei morti, ma dei vivi».
Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
33 Udendo ciò, la folla era sbalordita per la sua dottrina.
Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.
34 Allora i farisei, udito che egli aveva chiuso la bocca ai sadducei, si riunirono insieme
Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.
35 e uno di loro, un dottore della legge, lo interrogò per metterlo alla prova:
Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36 «Maestro, qual è il più grande comandamento della legge?».
Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 Gli rispose: « Amerai il Signore Dio tuo con tutto il cuore, con tutta la tua anima e con tutta la tua mente.
Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 Questo è il più grande e il primo dei comandamenti.
Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 E il secondo è simile al primo: Amerai il prossimo tuo come te stesso.
Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 Da questi due comandamenti dipendono tutta la Legge e i Profeti».
Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.
41 Trovandosi i farisei riuniti insieme, Gesù chiese loro:
Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,
42 «Che ne pensate del Messia? Di chi è figlio?». Gli risposero: «Di Davide».
Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.
43 Ed egli a loro: «Come mai allora Davide, sotto ispirazione, lo chiama Signore, dicendo:
Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:
44 Ha detto il Signore al mio Signore: Siedi alla mia destra, finché io non abbia posto i tuoi nemici sotto i tuoi piedi?
Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
45 Se dunque Davide lo chiama Signore, come può essere suo figlio?».
Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?
46 Nessuno era in grado di rispondergli nulla; e nessuno, da quel giorno in poi, osò interrogarlo.
Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.
