Giobbe 32
1 quei tre uomini cessarono di rispondere a Giobbe, perchè egli si riteneva giusto.
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2 Allora si accese lo sdegno di Eliu, figlio di Barachele il Buzita, della tribù di Ram. Si accese di sdegno contro Giobbe, perché pretendeva d'aver ragione di fronte a Dio;
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3 si accese di sdegno anche contro i suoi tre amici, perché non avevano trovato di che rispondere, sebbene avessero dichiarato Giobbe colpevole.
ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4 Però Eliu aveva aspettato, mentre essi parlavano con Giobbe, perché erano più vecchi di lui in età.
Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5 Quando dunque vide che sulla bocca di questi tre uomini non vi era più alcuna risposta, Eliu si accese di sdegno.
Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6 Giovane io sono di anni e voi siete gia canuti; per questo ho esitato per rispetto a manifestare a voi il mio sapere. Presa dunque la parola, Eliu, figlio di Barachele il Buzita, disse:
Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7 Pensavo: Parlerà l'età e i canuti insegneranno la sapienza.
Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8 Ma certo essa è un soffio nell'uomo; l'ispirazione dell'Onnipotente lo fa intelligente.
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9 Non sono i molti anni a dar la sapienza, né sempre i vecchi distinguono ciò che è giusto.
Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10 Per questo io oso dire: Ascoltatemi; anch'io esporrò il mio sapere.
Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11 Ecco, ho atteso le vostre parole, ho teso l'orecchio ai vostri argomenti. Finché andavate in cerca di argomenti
Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12 su di voi fissai l'attenzione. Ma ecco, nessuno ha potuto convincere Giobbe, nessuno tra di voi risponde ai suoi detti.
Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13 Non dite: Noi abbiamo trovato la sapienza, ma lo confuti Dio, non l'uomo!
Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14 Egli non mi ha rivolto parole, e io non gli risponderò con le vostre parole.
Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15 Sono vinti, non rispondono più, mancano loro le parole.
He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16 Ho atteso, ma poiché non parlano più, poiché stanno lì senza risposta,
Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17 voglio anch'io dire la mia parte, anch'io esporrò il mio parere;
Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 mi sento infatti pieno di parole, mi preme lo spirito che è dentro di me.
Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19 Ecco, dentro di me c'è come vino senza sfogo, come vino che squarcia gli otri nuovi.
Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20 Parlerò e mi sfogherò, aprirò le labbra e risponderò.
Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21 Non guarderò in faccia ad alcuno, non adulerò nessuno,
En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22 perché io non so adulare: altrimenti il mio creatore in breve mi eliminerebbe.
Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
