Giobbe 3
1 Dopo, Giobbe aprì la bocca e maledisse il suo giorno;
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 prese a dire:
Job lausui ja sanoi:
3 Perisca il giorno in cui nacqui e la notte in cui si disse: «E' stato concepito un uomo!».
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Quel giorno sia tenebra, non lo ricerchi Dio dall'alto, né brilli mai su di esso la luce.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Lo rivendichi tenebra e morte, gli si stenda sopra una nube e lo facciano spaventoso gli uragani del giorno!
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 Quel giorno lo possieda il buio non si aggiunga ai giorni dell'anno, non entri nel conto dei mesi.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Ecco, quella notte sia lugubre e non entri giubilo in essa.
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 La maledicano quelli che imprecano al giorno, che sono pronti a evocare Leviatan.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Si oscurino le stelle del suo crepuscolo, speri la luce e non venga; non veda schiudersi le palpebre dell'aurora,
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 poiché non mi ha chiuso il varco del grembo materno, e non ha nascosto l'affanno agli occhi miei!
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 E perché non sono morto fin dal seno di mia madre e non spirai appena uscito dal grembo?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Perché due ginocchia mi hanno accolto, e perché due mammelle, per allattarmi?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Sì, ora giacerei tranquillo, dormirei e avrei pace
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 con i re e i governanti della terra, che si sono costruiti mausolei,
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 o con i principi, che hanno oro e riempiono le case d'argento.
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Oppure, come aborto nascosto, più non sarei, o come i bimbi che non hanno visto la luce.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Laggiù i malvagi cessano d'agitarsi, laggiù riposano gli sfiniti di forze.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 I prigionieri hanno pace insieme, non sentono più la voce dell'aguzzino.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Laggiù è il piccolo e il grande, e lo schiavo è libero dal suo padrone.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Perché dare la luce a un infelice e la vita a chi ha l'amarezza nel cuore,
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 a quelli che aspettano la morte e non viene, che la cercano più di un tesoro,
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 che godono alla vista di un tumulo, gioiscono se possono trovare una tomba...
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 a un uomo, la cui via è nascosta e che Dio da ogni parte ha sbarrato?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Così, al posto del cibo entra il mio gemito, e i miei ruggiti sgorgano come acqua,
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 perché ciò che temo mi accade e quel che mi spaventa mi raggiunge.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 Non ho tranquillità, non ho requie, non ho riposo e viene il tormento!
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
