Giobbe 29
1 Giobbe continuò a pronunziare le sue sentenze e disse:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Oh, potessi tornare com'ero ai mesi di un tempo, ai giorni in cui Dio mi proteggeva,
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 quando brillava la sua lucerna sopra il mio capo e alla sua luce camminavo in mezzo alle tenebre;
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 com'ero ai giorni del mio autunno, quando Dio proteggeva la mia tenda,
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 quando l'Onnipotente era ancora con me e i giovani mi stavano attorno;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 quando mi lavavo in piedi nel latte e la roccia mi versava ruscelli d'olio!
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 Quando uscivo verso la porta della città e sulla piazza ponevo il mio seggio:
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 vedendomi, i giovani si ritiravano e i vecchi si alzavano in piedi;
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 i notabili sospendevano i discorsi e si mettevan la mano sulla bocca;
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 la voce dei capi si smorzava e la loro lingua restava fissa al palato;
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 con gli orecchi ascoltavano e mi dicevano felice, con gli occhi vedevano e mi rendevano testimonianza,
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 perché soccorrevo il povero che chiedeva aiuto, l'orfano che ne era privo.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 La benedizione del morente scendeva su di me e al cuore della vedova infondevo la gioia.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Mi ero rivestito di giustizia come di un vestimento; come mantello e turbante era la mia equità.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Io ero gli occhi per il cieco, ero i piedi per lo zoppo.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 Padre io ero per i poveri ed esaminavo la causa dello sconosciuto;
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 rompevo la mascella al perverso e dai suoi denti strappavo la preda.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Pensavo: «Spirerò nel mio nido e moltiplicherò come sabbia i miei giorni».
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 La mia radice avrà adito alle acque e la rugiada cadrà di notte sul mio ramo.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 La mia gloria sarà sempre nuova e il mio arco si rinforzerà nella mia mano.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 Mi ascoltavano in attesa fiduciosa e tacevano per udire il mio consiglio.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Dopo le mie parole non replicavano e su di loro scendevano goccia a goccia i miei detti.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Mi attendevano come si attende la pioggia e aprivano la bocca come ad acqua primaverile.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Se a loro sorridevo, non osavano crederlo, né turbavano la serenità del mio volto.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Indicavo loro la via da seguire e sedevo come capo, e vi rimanevo come un re fra i soldati o come un consolatore d'afflitti.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
