2 Samuele 22
1 Davide rivolse al Signore le parole di questo canto, quando il Signore lo liberò dalla mano di tutti i suoi nemici, specialmente dalla mano di Saul.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 «Il Signore è la mia roccia, la mia fortezza, il mio liberatore, Egli disse:
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 il mio Dio, la mia rupe in cui mi rifugio, il mio scudo, la mia salvezza, il mio riparo! Sei la mia roccaforte che mi salva: tu mi salvi dalla violenza.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Invoco il Signore, degno di ogni lode, e sono liberato dai miei nemici.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Mi circondavano i flutti della morte, mi atterrivano torrenti esiziali.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 Nell'angoscia ho invocato il Signore, ho gridato al mio Dio, Egli ha ascoltato dal suo tempio la mia voce; il mio grido è giunto ai suoi orecchi.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Si scosse la terra e sobbalzò; tremarono le fondamenta del cielo; si scossero, perché egli si era irritato.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Fumo salì dalle sue narici; dalla sua bocca uscì un fuoco divoratore; carboni accesi partirono da lui.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Egli piegò i cieli e discese; una nube oscura era sotto i suoi piedi.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Cavalcò un cherubino e volò; si librò sulle ali del vento.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Si avvolse di tenebra tutto intorno; acque scure e dense nubi erano la sua tenda.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Per lo splendore che lo precedeva arsero carboni infuocati.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Il Signore tuonò nei cieli, l'Altissimo emise la sua voce.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Scagliò frecce e li disperse; vibrò folgori e li mise in fuga.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Apparvero le profondità marine; si scoprirono le basi del mondo, come effetto della tua minaccia, Signore, del soffio violento della tua ira.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Dall'alto stese la mano e mi prese; mi fece uscire dalle grandi acque.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Mi liberò dai miei robusti avversari, dai miei nemici più forti di me.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Mi affrontarono nel giorno della mia rovina, ma il Signore fu il mio sostegno.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Egli mi trasse al largo; mi liberò, perché oggetto della sua benevolenza.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Il Signore mi ricompensò secondo la mia giustizia, mi trattò secondo la purità delle mie mani.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Perché mi sono mantenuto nelle vie del Signore, non sono stato empio, lontano dal mio Dio,
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 perché tutti i suoi decreti mi sono dinanzi e non ho allontanato da me le sue leggi.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Sono stato irreprensibile nei suoi riguardi; mi sono guardato dall'iniquità.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Il Signore mi trattò secondo la mia giustizia, secondo la purità delle mie mani alla sua presenza.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Con il pio ti mostri pio, con il prode ti mostri integro;
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 con il puro ti mostri puro, con il tortuoso ti mostri astuto.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Tu salvi la gente umile, mentre abbassi gli occhi dei superbi.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Sì, tu sei la mia lucerna, Signore; il Signore illumina la mia tenebra.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Sì, con te io posso affrontare una schiera, con il mio Dio posso slanciarmi sulle mura.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 La via di Dio è perfetta; la parola del Signore è integra; egli è scudo per quanti si rifugiano in lui.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 C'è forse un dio come il Signore; una rupe fuori del nostro Dio?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Dio mi cinge di forza, rende sicura la mia via.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Ha reso simili i miei piedi a quelli delle cerve; mi ha fatto stare sulle alture.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Ha addestrato la mia mano alla guerra; ha posto un arco di bronzo nelle mie braccia.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Mi hai dato lo scudo della tua salvezza, la tua sollecitudine mi fa crescere.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Fai largo davanti ai miei passi; le mie gambe non vacillano.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Inseguo e raggiungo i miei nemici, non desisto finché non siano distrutti.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Li colpisco ed essi non possono resistere; cadono sotto i miei piedi.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Mi cingi di forza per la battaglia; hai fatto piegare sotto di me i miei avversari.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Mi mostri i nemici di spalle, così io distruggo quelli che mi odiano.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Gridano, ma nessuno li salva, verso il Signore, che a loro non risponde.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Li disperdo come polvere della terra, li calpesto come fango delle piazze.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Tu mi liberi dalle contese del popolo; mi poni a capo di nazioni; un popolo non conosciuto mi serve.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 I figli degli stranieri mi onorano appena sentono, mi obbediscono.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 I figli degli stranieri vengono meno, lasciano con spavento i loro nascondigli.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Viva il Signore! Sia benedetta la mia rupe! Sia esaltato il Dio della mia salvezza!
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Dio fa vendetta per me e mi sottomette i popoli.
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 Tu mi liberi dai miei nemici, mi innalzi sopra i miei avversari, mi liberi dall'uomo violento.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Perciò ti loderò, Signore, fra i popoli canterò inni al tuo nome.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Egli concede una grande vittoria al suo re, la grazia al suo consacrato, a Davide e ai suoi discendenti per sempre».
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
