Ratapan 5
1 Ingatlah, ya TUHAN, apa yang terjadi atas kami, pandanglah dan lihatlah akan kehinaan kami.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Milik pusaka kami beralih kepada orang lain, rumah-rumah kami kepada orang asing.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Kami menjadi anak yatim, tak punya bapa, dan ibu kami seperti janda.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Air kami kami minum dengan membayar, kami mendapat kayu dengan bayaran.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Kami dikejar dekat-dekat, kami lelah, bagi kami tak ada istirahat.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Kami mengulurkan tangan kepada Mesir, dan kepada Asyur untuk menjadi kenyang dengan roti.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Bapak-bapak kami berbuat dosa, mereka tak ada lagi, dan kami yang menanggung kedurjanaan mereka.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Pelayan-pelayan memerintah atas kami; yang melepaskan kami dari tangan mereka tak ada.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Dengan bahaya maut karena serangan pedang di padang gurun, kami harus mengambil makanan kami.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Kulit kami membara laksana perapian, karena nyerinya kelaparan.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Mereka memperkosa wanita-wanita di Sion dan gadis-gadis di kota-kota Yehuda.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Pemimpin-pemimpin digantung oleh tangan mereka, para tua-tua tidak dihormati.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Pemuda-pemuda harus memikul batu kilangan, anak-anak terjatuh karena beratnya pikulan kayu.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Para tua-tua tidak berkumpul lagi di pintu gerbang, para teruna berhenti main kecapi.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Lenyaplah kegirangan hati kami, tari-tarian kami berubah menjadi perkabungan.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Mahkota telah jatuh dari kepala kami. Wahai kami, karena kami telah berbuat dosa!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Karena inilah hati kami sakit, karena inilah mata kami jadi kabur:
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 karena bukit Sion yang tandus, di mana anjing-anjing hutan berkeliaran.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Engkau, ya TUHAN, bertakhta selama-lamanya, takhta-Mu tetap dari masa ke masa!
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Mengapa Engkau melupakan kami selama-lamanya, meninggalkan kami demikian lama?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Bawalah kami kembali kepada-Mu, ya TUHAN, maka kami akan kembali, baharuilah hari-hari kami seperti dahulu kala!
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Atau, apa Engkau sudah membuang kami sama sekali? Sangat murkakah Engkau terhadap kami?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
