1 Tesalonika 2
1 Saudara-saudara! Kalian sendiri tahu bahwa kunjungan kami kepadamu tidak percuma.
Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha;
2 Kalian tahu bahwa sebelum kami datang kepadamu di Tesalonika, kami sudah dianiaya dan dihina di Filipi. Tetapi meskipun banyak orang melawan kami, Allah kita sudah memberikan kami keberanian untuk memberitakan kepadamu Kabar Baik yang berasal daripada-Nya.
vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.
3 Ajakan kami kepadamu bukannya suatu kekeliruan; juga bukan dengan maksud yang tidak murni atau untuk menipu.
Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;
4 Tidak! Kami tidak berbicara untuk menyenangkan hati orang, melainkan untuk menyenangkan hati Allah, yang menguji hati kami. Sebab kami dianggap layak oleh Allah untuk menyebarkan Kabar Baik itu.
vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.
5 Kalian sendiri tahu bahwa tidak pernah kami bermulut manis atau mengelabui kalian untuk menyembunyikan maksud-maksud serakah. Allah saksinya!
Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,
6 Kami tidak juga berusaha untuk mendapat pujian dari orang--baik dari kalian maupun dari orang lain. Sebenarnya sebagai rasul Kristus, kami boleh saja menuntut sesuatu dari kalian.
emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,
7 Tetapi kami bersikap lemah lembut sewaktu berada di tengah-tengah kalian, seperti seorang ibu merawat anak-anaknya.
vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;
8 Karena kasih sayang kami, kami bersedia memberikan kepadamu bukan saja Kabar Baik yang dari Allah itu, tetapi hidup kamipun juga. Sebab kami sangat mengasihi kalian!
niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.
9 Tentu kalian masih ingat bagaimana kerasnya kami berusaha dan berjuang. Siang malam kami bekerja supaya kami tidak menyusahkan seorang pun dari kalian sewaktu kami menyebarkan Kabar Baik yang dari Allah itu kepadamu.
Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.
10 Kami hidup dengan suci, benar dan tanpa cela terhadap kalian yang sudah percaya kepada Kristus. Kalianlah saksi-saksi kami, begitu juga Allah.
Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,
11 Kalian tahu bahwa kami memperlakukan kalian masing-masing seperti seorang bapak memperlakukan anak-anaknya.
samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä,
12 Kami menasihati kalian, kami memberi dorongan kepadamu dan kami mendesak supaya kalian hidup demikian rupa sehingga menyenangkan hati Allah. Karena Allah sudah memanggil kalian untuk menjadi warga Dunia Baru Allah dan menikmati kebesaran-Nya.
ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.
13 Ada lagi satu hal lain yang membuat kami selalu mengucapkan terima kasih kepada Allah. Hal itu ialah, bahwa pada waktu kami menyampaikan berita dari Allah kepadamu, kalian mendengar dan menerima berita itu bukan sebagai berita dari manusia, tetapi sebagai berita yang benar-benar dari Allah. Dialah yang sedang bekerja dalam dirimu yang percaya kepada Kristus.
Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.
14 Saudara-saudara, hal yang kalian alami telah dialami juga oleh jemaat-jemaat Allah di Yudea yang menjadi milik Kristus Yesus. Kalian mengalami penderitaan dari pihak bangsamu sendiri, sama seperti yang dialami oleh jemaat-jemaat Allah di Yudea itu dari pihak orang-orang Yahudi.
Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,
15 Orang-orang itu yang membunuh Tuhan Yesus dan nabi-nabi, serta menganiaya kami. Mereka memusuhi semua orang, dan Allah sama sekali tidak senang kepada mereka.
jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,
16 Bahkan mereka menghalang-halangi kami untuk memberitakan kepada bangsa-bangsa bukan Yahudi berita yang dapat menyelamatkan bangsa-bangsa itu. Dengan demikian orang-orang Yahudi itu menambah terus dosa-dosa mereka sampai jumlahnya lengkap. Dan sekarang mereka akhirnya ditimpa murka Allah!
kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.
17 Tetapi Saudara-saudara, sejak kami terpisah sementara waktu dari kalian--terpisah di mata tetapi tidak di hati--kami semakin rindu kepadamu dan berusaha sungguh-sungguh untuk bertemu lagi dengan kalian!
Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne.
18 Kami berniat pergi mengunjungi kalian; dan saya, sudah mencobanya satu dua kali, tetapi Iblis menghalangi kami.
Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne, minä, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on meidät estänyt.
19 Sungguh kalianlah harapan dan kegembiraan kami. Sebab nanti kalau Tuhan Yesus datang, dan kita menghadap-Nya, maka kalianlah yang akan menjadi kebanggaan kami!
Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?
20 Memang kalianlah kebanggaan dan kegembiraan kami!
Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.
