< Sofonias 2 >

1 Agkaykaysakayo nga agtitipon ket aguummongkayo, O nasion nga awan babainna—
Menkää itseenne, kootkaa ajatuksenne, te häpeämätön kansa,
2 sakbay a maipatungpal ti bilin, sakbay iti panaglabas ti aldaw a maiyarig iti taep, sakbay a dumteng ti nakaro a pungtot ni Yahweh kadakayo! Sakbay a dumteng ti aldaw ti pungtot ni Yahweh kadakayo!
ennenkuin neuvopäätös on synnyttänyt-päivä kiitää pois kuin akanat-ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä.
3 Birukenyo ni Yahweh, dakayo amin a napakumbaba a tattao iti rabaw ti daga nga agtultulnog kadagiti bilinna! Birukenyo ti kinalinteg! Birukenyo ti kinapakumbaba, ket nalabit a masalaknibankayonto iti aldaw ti pungtot ni Yahweh!
Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.
4 Ta mabaybay-anto ti Gaza, ken madadaelto ti Askelon! Papanawendanto ti Asdod iti katengngaan ti aldaw, ken parutendanto ti Ekron!
Sillä Gassa on oleva hyljätty ja Askelon autio, Asdod ajetaan pois keskipäivällä, ja Ekron hävitetään.
5 Asi pay dagiti agnanaed iti igid ti baybay, ti nasion dagiti taga-Keretim! Nagsao ni Yahweh a maibusor kadakayo, O Canaan, daga dagiti Filisteo! Dadaelenkanto agingga nga awan matda nga agnanaed!
Voi meren rannikon asukkaita, kreettien kansaa! Herran sana on teitä vastaan, Kanaan, filistealaisten maa; ja minä hävitän sinut asujattomaksi.
6 Agbalinto ngarud a pagaraban ti igid ti baybay para kadagiti agpaspastor ken pangiyapunan ti karnero.
Ja meren rannikko on oleva laitumina, joilla on paimenten vesikuoppia ja lammastarhoja.
7 Kukuanto dagiti nakalasat iti kaputotan ti Juda ti rehion iti igid ti baybay, a mangipastorto kadagiti arbanda sadiay. Agiddanto dagiti tattaoda iti rabii kadagiti balbalay ti Askelon, ta aywananto ida ni Yahweh a Diosda ken isublina dagiti kinarang-ayda.
Ja rannikko joutuu Juudan heimon jäännökselle. Siellä he laiduntavat; Askelonin huoneisiin he asettuvat makaamaan illoin. Sillä Herra, heidän Jumalansa, on pitävä heistä huolen ja kääntävä heidän kohtalonsa.
8 Nangngegko dagiti panangum-umsi ti Moab ken ti pananglalais dagiti tattao ti Ammon idi inumsida dagiti tattaok ken linabsingda dagiti beddengda.
Minä olen kuullut Mooabin häväistykset ja ammonilaisten pilkat, joilla he ovat häväisseet minun kansaani ja ylvästelleet sen aluetta vastaan.
9 Ngarud, iti Naganko nga adda iti agnanayon”—kastoy ti pakaammo ni Yahweh a Mannakabalin-amin, a Dios ti Israel, “Agbalinto ti Moab a kas iti Sodoma, ken dagiti tattao ti Ammon ket kas iti Gomorra; karuruotan a lugar ken pagaramidan ti asin, a langalangto iti agnanayon! Ngem samsamanto ida dagiti matda kadagiti tattaok, ket agtawidto dagiti nabatbati iti nasionko manipud kadagitoy!
Sentähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, on Mooab tuleva Sodoman kaltaiseksi ja ammonilaiset Gomorran kaltaisiksi, nokkospehkojen maaksi, suolakuopaksi, autioksi iankaikkisesti. Jääneet minun kansastani ryöstävät heitä, ja minun kansakuntani jäännökset ottavat heidät perintöosaksensa.
10 Mapasamakto daytoy iti Moab ken Ammon gapu iti kinatangsitda, agsipud ta inumsi ken inuyawda dagiti tattao ni Yahweh a Mannakabalin-amin!
Tämä tulee heille heidän ylpeydestään, siitä, että ovat herjanneet, ovat ylvästelleet Herran Sebaotin kansaa vastaan.
11 Ket agbutengdanto kenni Yahweh, gapu ta umsiennanto dagiti amin a didios iti daga. Agdayawdanto amin kenkuana, tunggal maysa iti bukodna a lugar, kadagiti amin nga igid ti baybay!
Peljättävä on Herra heille oleva, sillä hän tekee voimattomiksi kaikki maan jumalat; ja kaikki pakanain saaret, kukin paikastansa, tulevat häntä kumartaen rukoilemaan.
12 Dakayo a Cusita, maduyokkayonto met babaen iti kampilanko, ken
Myöskin teidät, etiopialaiset, on minun miekkani kaatava-heidätkin!
13 rautento ti ima ti Dios ti amianan ken dadaelenna ti Asiria, tapno agbalinto a langalang ti Nineve, kas kamaga iti let-ang.
Ja hän on ojentava kätensä pohjoista kohden ja on hukuttava Assurin, tekevä Niiniven autioksi, kuivaksi kuin erämaa.
14 Ket agiddanto dagiti arban iti tengnga ti Asiria, amin a narungsot nga ayup kadagiti nasion, ken agumokto dagiti billit ken kullaaw kadagiti tuktok dagiti adigina. Addanto ti agpukkaw kadagiti tawa ken aguninto dagiti uwak kadagiti agdanda, gapu ta imparangna dagiti sorelas a sedro.
Sen keskellä makaa laumoja, kaikkia villieläimiä joukoittain. Pelikaani ja tuonenkurki yöpyvät sen patsaanpäissä. Kuule, kuinka ne laulavat akkuna-aukossa! Kynnyksellä on tyhjyys. Setrilaudoituksen hän on paljastanut.
15 Daytoy ti nakaragragsak a siudad nga agbibiag nga awan butengna, a kunana iti pusona, “Siak, ken awanen ti kapadak!” Anian a nakaam-amak ti nagbalinanna, nagbalin a maysa a lugar a pagiddaan dagiti narurungsot nga ayup! Tunggal maysa a lumabas iti daytoy ket agsakuntipto ken isiniasna ti imana!
Tämä oli se riemuisa kaupunki, joka asui turvallisena, joka sanoi sydämessään: "Minä, eikä ketään muuta!" Kuinka autioksi se on tullut, villieläinten makuusijaksi! Jokainen, joka käy siitä ohitse, viheltää ja huiskuttaa kättä.

< Sofonias 2 >