Sálmarnir 50
1 Drottinn er alvaldur Guð. Hann kallar þjóð sína saman úr austri og vestri.
Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
2 Dýrð Guðs ljómar frá musteri hans á Síonfjalli.
Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
3 Hann birtist í þrumugný, umlukinn eyðandi eldi og stormviðri.
Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
4 Hann er kominn til að dæma lýð sinn. Hróp hans heyrist á himni og jörðu:
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
5 „Safnið saman þjóð minni sem með fórnunum á altari mínu hefur gert sáttmála við mig.“
"Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
6 Guð mun dæma réttláta dóma. Himinninn vitnar um réttlæti hans.
Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
7 Hlusta þú, þjóð mín! Ég er þinn Guð! Taktu eftir úrskurði mínum:
"Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
8 Fórnir þínar tek ég gildar. Þar hefur þú sýnt trúfesti.
En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
9 En ég girnist þó ekki uxa þína og geitur,
En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
10 því að öll dýr jarðarinnar tilheyra mér!
Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
11 Hjarðirnar á fjöllunum og fuglar loftsins – allt er það mitt.
Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
12 Væri ég hungraður, segði ég þér ekki frá því – allt á jörðu er mitt, ekkert er undan skilið.
Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
13 Nei, ég þrái ekki kjötfórnir þínar og blóðfórnir,
Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
14 heldur þakklæti og orðheldni.
Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
15 Ákallaðu mig á degi neyðarinnar og þá mun ég frelsa þig. Og þú skalt vegsama mig. Já, þetta skaltu gera.
Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
16 En við hina óguðlegu segir Drottinn: „Hættið að þylja upp lögmál mitt og heimta af mér,
Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
17 þið sem hafnið aga og lítilsvirðið boðorð mín.
Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
18 Þið aðstoðið þjófinn og samneytið hórkörlum.
Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
19 Þið bölvið og ljúgið
Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
20 og baktalið bróður ykkar.
Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
21 Þannig ferst ykkur og svo á ég að þegja?! Er ég þá eins og þið? Nei, ég mun hegna ykkur svo ekki verður um villst.
Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
22 En þið sem gleymduð Guði, fáið eitt tækifæri enn, síðan læt ég eyðinguna koma og þá er allt um seinan.
Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
23 Sá sem færir þakkargjörð að fórn, heiðrar mig. Og þeir sem breyta eftir orðum mínum fá að sjá hjálpræði mitt.“
Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
