Sálmarnir 49
1 Hlustið nú háir og lágir, ríkir og fátækir.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
2 Allir heimsbúar hlýðið á.
sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
3 Ég tala til ykkar vísdómsorð.
Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
4 Með undirleik hörpu kveð ég um hyggindi, veiti svör við spurningum lífsins:
Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
5 Láttu ekki ógæfuna hræða þig, né óvini sem umkringja þig með illsku!
Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
6 Auðæfum sínum treysta þeir og stæra sig af miklu ríkidæmi
He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
7 en þó gæti enginn þeirra greitt Guði lausnargjald fyrir bróður sinn, keypt hann lausan.
Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
8 Sál mannsins er dýrmætari en svo að hún verði keypt fyrir fé.
Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
9 Auður alls heimsins hrekkur ekki til að kaupa einum manni líf og forða honum frá gröfinni.
että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
10 Þið auðmenn og vitringar og aðrir sem hreykið ykkur hátt, þið munuð farast eins og aðrir menn. Þið hafið enga kröfu til lífsins fremur en fífl og fáráðlingar. Þið verðið að eftirláta öðrum auð ykkar.
Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
11 Hús og eignir bera nöfn ykkar rétt eins og þið ætlið að búa þar að eilífu!
He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
12 Nei, maðurinn verður að deyja. Hann er eins og skepnurnar, þrátt fyrir frægð sína og frama.
Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
13 Slík verða afdrif hinna hrokafullu en samt mun þeirra getið með virðingu þegar þeir eru dauðir.
Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
14 En þeir fá ekki umflúið dauðann. Þegar upp er staðið verða hinir vondu að þjóna hinum góðu. Vald auðsins er þeim gagnslaust í dauðanum og ekki taka þeir auðæfi sín með sér. (Sheol h7585)
Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
16 Vertu ekki gramur þótt einhver verði ríkur og reisi sér glæsihöll.
Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
17 Ekkert af því mun hann taka með sér í gröfina, ekki einu sinni frægð sína!
Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
18 Í lifanda lífi telur hann sig heppinn og heimurinn klappar honum lof í lófa,
Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
19 en þó deyr hann eins og aðrir og hverfur inn í myrkrið.
täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
20 Sá sem elskar eigin lofstír deyr eins og skepnan, þrátt fyrir frægð sína og frama.
Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
