Zsoltárok 73
1 Aszáf zsoltára. Bizony jó Izráelhez az Isten, azokhoz, a kik tiszta szívűek.
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 De én?! Már-már meghanyatlottak lábaim; és kis híjja, hogy lépteim el nem iszamodtak.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 Mert irígykedtem a kevélyekre, látván a gonoszok jó szerencséjét.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 Mert halálukig nincsenek kínjaik, és az ő erejök állandó.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 A halandók nyomorúságában nincs részök, és az emberekkel nem ostoroztatnak.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Ezért nyakuknak ékessége kevélység, ruha gyanánt erőszak borítja őket.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 A kövérség miatt kinn ülnek az ő szemeik, elméjök gondolatjai csaponganak.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 Gúnyolódnak és gonoszságot szólnak; elnyomásról beszélnek fennhéjázással.
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 Az égre tátogatják szájokat, és nyelvök eljárja a földet.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Azért fordul az ő népe ide, hogy tele pohár vizet szürcsölnek;
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11 És mondják: Mint tudhatná ezt az Isten, s van-é a Magasságosban értelem?
Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12 Ímé, ezek gonoszok, és örök biztonságban vagyont gyűjtenek!
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Bizony hiába tartottam én tisztán szívemet, és mostam ártatlanságban kezeimet;
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 Mert nyomorgattatom minden napon, és ostoroztatom minden reggel!
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
15 Ha azt mondom: Ilyen módon szólok: Ímé, a te fiaid nemzedékét árulom el.
Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
16 Gondolkodom, hogy ezt megérthessem; de nehéz dolog ez szemeimben.
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 Mígnem bemenék az Isten szent helyébe: megértém azoknak sorsát.
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Bizony síkos földön helyezted el őket; pusztaságokra vetetted ki őket.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 Mind elpusztulnak egy szempillantásban! Elvesznek, elenyésznek a rettegéstől.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 Mint álmot, ha felserkenünk: te Uram, ha felserkensz, úgy veted meg képöket.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 Hogyha keseregne szívem, és háborognának veséim:
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 Akkor balgatag és tudatlan volnék én, oktalan állat volnék te irántad.
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 De én mindenkor veled vagyok, te fogod az én jobb kezemet.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 Tanácsoddal igazgatsz engem, és azután dicsőségbe fogadsz be engem.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Kicsodám van az egekben? Náladnál egyébben nem gyönyörködöm e földön!
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Ha elfogyatkozik is testem és szívem: szívemnek kősziklája és az én örökségem te vagy, oh Isten, mindörökké!
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 Mert ímé, a kik eltávoznak tőled, elvesznek; mind kiirtod azokat, a kik elhajolnak tőled.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 De én? Isten közelsége oly igen jó nékem. Az Úr Istenben vetem reménységemet, hogy hirdessem minden te cselekedetedet.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
