Zsoltárok 60

1 Az éneklőmesternek a susanheduthra, Dávidnak tanító miktámja; Mikor harczolt a mesopotámiai szirusokkal és a czóbai szirusokkal; és visszafordult Joáb és megverte az Edomitákat a Sóvölgyben, tizenkétezeret. Isten, elvetettél minket, elszélesztettél minket; megharagudtál, hozz vissza minket!

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi, kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.

2 Megrendítetted ez országot, ketté szakasztottad; építsd meg romlásait, mert megindult.

Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

3 A te népeddel nehéz dolgokat láttattál: bódító borral itattál minket.

Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.

4 Adtál a téged félőknek zászlót, melyet felemeljenek az igazságért. (Szela)

Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. (Sela)

5 Hogy megszabaduljanak a te kedveltjeid: segíts jobboddal és hallgass meg minket!

Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

6 Az ő szent helyén mondotta Isten: Örvendezek, kiosztom Sikemet és kimérem a Szukkót völgyét:

Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

7 Enyim Gileád és enyim Manasse, Efraim az én fejemnek oltalma: Júda az én törvény-rendelőm.

Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.

8 Moáb az én mosdómedenczém, Edomra vetem az én sarumat; te Filisztea nékem örülj!

Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.

9 Kicsoda vezet engem az erős városba? Kicsoda kisért el Edomig engem?

Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

10 Nem te-é, oh Isten, a ki megvetettél minket, s nem vonultál ki, oh Isten, a mi seregeinkkel?

Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!

11 Segíts ki minket a nyomorúságból, mert emberi segítség hiábavaló.

Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

12 Istennel győzedelmet nyerünk, s ő tapodja el ellenségeinket.

Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.