Zsoltárok 55
1 Az éneklőmesternek, hangszerekkel; Dávid tanítása. Hallgasd meg, Isten, az én imádságomat, és ne rejtsd el magadat az én könyörgésem elől;
Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.
2 Figyelmezz én reám és hallgass meg engemet; mert keseregve bolyongok és jajgatok!
Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;
3 Az ellenségnek szaváért és a hitetlenek nyomorgatásáért: mert hazugságot hárítanak reám, és nagy dühösséggel ellenkeznek velem.
Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.
4 Az én szívem reszket bennem, és a halál félelmei körülvettek engem.
Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.
5 Félelem és rettegés esett én reám, és borzadály vett körül engem.
Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.
6 Mondám: Vajha szárnyam volna, mint a galambnak! Elrepülnék és nyugodnám.
Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!
7 Ímé, messze elmennék és a pusztában lakoznám. (Szela)
Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)
8 Sietnék kiszabadulni e sebes szélből, e forgószélből.
Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.
9 Rontsd meg Uram, és oszlasd meg az ő nyelvöket; mert erőszakot és háborgást látok a városban.
Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.
10 Nappal és éjjel körüljárják azt annak kőfalainál, bent hamisság és ártalom van abban.
He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.
11 Veszedelem van bensejében; s nem távozik annak teréről a zsarnokság és csalárdság.
Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.
12 Mert nem ellenség szidalmazott engem, hisz azt elszenvedném; nem gyűlölőm emelte fel magát ellenem, hiszen elrejtettem volna magamat az elől:
Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.
13 Hanem te, hozzám hasonló halandó, én barátom és ismerősöm,
Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:
14 A kik együtt édes bizalomban éltünk; az Isten házába jártunk a tömegben.
Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.
15 A halál vegye őket körül, elevenen szálljanak a Seolba; mert gonoszság van lakásukban, kebelökben. (Sheol h7585)
Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)
16 Én az Istenhez kiáltok, és az Úr megszabadít engem.
Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.
17 Estve, reggel és délben panaszkodom és sóhajtozom, és ő meghallja az én szómat.
Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.
18 Megszabadítja lelkemet békességre a rám támadó hadtól, mert sokan vannak ellenem.
Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.
19 Meghallja Isten és megfelel nékik, (mivelhogy ő eleitől fogva trónol, (Szela) a kik nem akarnak megváltozni és nem félik az Istent.
Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.
20 Kezeit felemelte a vele békességben lévőkre; megszegte az ő szövetségét.
He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.
21 A vajnál simább az ő szája, pedig szívében háborúság van; lágyabbak beszédei az olajnál, pedig éles szablyák azok.
Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.
22 Vessed az Úrra a te terhedet, ő gondot visel rólad, és nem engedi, hogy valamikor ingadozzék az igaz.
Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
23 Te, Isten, a veszedelem vermébe taszítod őket; a vérszopó és álnok emberek életüknek felét sem élik meg; én pedig te benned bízom.
Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.
