Zsoltárok 38
1 Dávid zsoltára emlékeztetőül. Uram, haragodban ne fenyíts meg engem; felgerjedésedben ne ostorozz meg engem!
Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
2 Mert nyilaid belém akadtak, és kezed rám nehezült.
Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
3 Nincs épség testemben a te haragodtól; nincs békesség csontjaimban vétkeim miatt.
Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
4 Mert bűneim elborítják fejemet; súlyos teherként, erőm felett.
Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
5 Megsenyvedtek, megbűzhödtek sebeim oktalanságom miatt.
Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
6 Lehorgadtam, meggörbedtem nagyon; naponta szomorúan járok.
Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
7 Mert derekam megtelt gyulladással, és testemben semmi ép sincsen.
Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
8 Erőtlen és összetört vagyok nagyon, s szívem keserűsége miatt jajgatok.
Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
9 Uram, előtted van minden kívánságom, és nincs előled elrejtve az én nyögésem!
Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
10 Szívem dobogva ver, elhágy erőm, s szemem világa – az sincs már velem.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
11 Szeretteim és barátaim félreállanak csapásomban; rokonaim pedig messze állanak.
Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 De tőrt vetnek, a kik életemre törnek, és a kik bajomra törnek; hitványságokat beszélnek, és csalárdságot koholnak mindennap.
Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
13 De én, mint a siket, nem hallok, és olyan vagyok, mint a néma, a ki nem nyitja föl száját.
Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
14 És olyanná lettem, mint az, a ki nem hall, és szájában nincsen ellenmondás.
Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
15 Mert téged vártalak Uram, te hallgass meg Uram, Istenem!
Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
16 Mert azt gondolom: csak ne örülnének rajtam; mikor lábam ingott, hatalmaskodtak ellenem!
Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
17 És bizony közel vagyok az eleséshez, és bánatom mindig előttem van.
Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
18 Sőt bevallom bűneimet, bánkódom vétkem miatt.
Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
19 De ellenségeim élnek, erősödnek; megsokasodtak hazug gyűlölőim,
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
20 És a kik jóért roszszal fizetnek; ellenem törnek, a miért én jóra törekszem.
Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
21 Ne hagyj el Uram Istenem, ne távolodjál el tőlem!
Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
22 Siess segítségemre, oh Uram, én szabadítóm!
Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
