Zsoltárok 129

1 Grádicsok éneke. Sokat szorongattak engem ifjúságom óta! mondja most Izráel.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 Sokat szorongattak engem ifjúságom óta, még sem bírtak velem.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Szántók szántottak hátamon, hosszúra nyujtották barázdáikat.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 Igaz az Úr! Elszaggatja a gonoszok kötelét.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Megszégyenülnek és hátraszorulnak mindazok, a kik gyűlölik a Siont.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Olyanok lesznek, mint a háztetőn a fű, a mely kiszárad, mielőtt letépnék.

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 A melyet sem arató nem szed markába, sem kévekötő az ölébe.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 Az átutazók se mondják: Az Úr áldása rátok! Áldunk benneteket az Úrnak nevében!

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.