Zsoltárok 120

1 Grádicsok éneke. Nyomorúságomban az Úrhoz kiálték, és meghallgata engem.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

2 Mentsd meg, Uram, lelkemet a hazug ajaktól és a csalárd nyelvtől!

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

3 Mit adjanak néked, vagy mit nyujtsanak néked, te csalárd nyelv?!

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

4 Vitéznek hegyes nyilait fenyőfa parázsával.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

5 Jaj nékem, hogy Mésekben bujdosom és a Kédár sátrai közt lakom!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

6 Sok ideje lakozik az én lelkem a békességnek gyűlölőivel!

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

7 Magam vagyok a békesség, de mihelyt megszólalok, ők viadalra készek.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.