< Zsoltárok 112 >
1 Dicsérjétek az Urat. Boldog az ember, a ki féli az Urat, és az ő parancsolataiban igen gyönyörködik.
Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.
2 Hős lesz annak magva a földön; a hívek nemzedéke megáldatik.
Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.
3 Gazdagság és bőség lesz annak házában, s igazsága mindvégig megmarad.
Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.
4 Az igazakra világosság fénylik a sötétben: attól a ki irgalmas, kegyelmes és igaz.
Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.
5 Jó annak az embernek, a ki könyörül és kölcsön ad; dolgait pedig igazán végezi.
Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.
6 Mivelhogy soha sem ingadoz: örök emlékezetben lesz az igaz.
Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.
7 Semmi rossz hírtől nem fél; szíve erős, az Úrban bizakodó.
Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.
8 Rendületlen az ő szíve; nem fél, míglen ellenségeire lenéz.
Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.
9 Osztogat, adakozik a szegényeknek; igazsága megmarad mindvégig; az ő szarva felemeltetik dicsőséggel.
Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.
10 Látja ezt a gonosz és dühöng; fogait csikorgatja és eleped; a gonoszok kivánsága semmivé lesz.
Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.