Zsoltárok 110

1 Dávidé; zsoltár. Monda az Úr az én uramnak: Ülj az én jobbomon, a míg ellenségeidet zsámolyul vetem a te lábaid alá.

Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".

2 A te hatalmad pálczáját kinyújtja az Úr Sionból, mondván: Uralkodjál ellenségeid között!

Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä.

3 A te néped készséggel siet a te sereggyűjtésed napján, szentséges öltözetekben; hajnalpir méhéből leszen ifjaidnak harmatja.

Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.

4 Megesküdt az Úr és meg nem másítja: Pap vagy te örökké Melkhisedek rendje szerint.

Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan".

5 Az Úr a te jobbod felől; megrontja az ő haragja napján a királyokat;

Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.

6 Ítéletet tart a nemzetek között; telve lesz holttestekkel; összezúz messze földön minden főt.

Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä.

7 Az út mellett való patakból iszik; ezért emeli fel az ő fejét.

Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä.