< Jób 9 >
1 Felele pedig Jób, és monda:
Job vastasi ja sanoi:
2 Igaz, jól tudom, hogy így van; hogyan is lehetne igaz a halandó ember Istennél?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Ha perelni akarna ő vele, ezer közül egy sem felelhetne meg néki.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Bölcs szívű és hatalmas erejű: ki szegülhetne ellene, hogy épségben maradjon?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 A ki hegyeket mozdít tova, hogy észre se veszik, és megfordítja őket haragjában.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 A ki kirengeti helyéből a földet, úgy hogy oszlopai megrepedeznek.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 A ki szól a napnak és az fel nem kél, és bepecsételi a csillagokat.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 A ki egymaga feszítette ki az egeket, és a tenger hullámain tapos.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 A ki teremtette a gönczölszekeret, a kaszás csillagot és a fiastyúkot és a délnek titkos tárait.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 A ki nagy dolgokat cselekszik megfoghatatlanul, és csudákat megszámlálhatatlanul.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Ímé, elvonul mellettem, de nem látom, átmegy előttem, de nem veszem észre.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Ímé, ha elragad valamit, ki akadályozza meg; ki mondhatja néki: Mit cselekszel?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Ha az Isten el nem fordítja az ő haragját, alatta meghajolnak Ráháb czinkosai is.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Hogyan felelhetnék hát én meg ő néki, és lelhetnék vele szemben szavakat?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 A ki, ha szinte igazam volna, sem felelhetnék néki; kegyelemért könyörögnék ítélő birámhoz.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Ha segítségül hívnám és felelne is nékem, még sem hinném, hogy szavamat fülébe vevé;
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 A ki forgószélben rohan meg engem, és ok nélkül megsokasítja sebeimet.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Nem hagyna még lélekzetet se vennem, hanem keserűséggel lakatna jól.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Ha erőre kerülne a dolog? Ímé, ő igen erős; és ha ítéletre? Ki tűzne ki én nékem napot?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Ha igaznak mondanám magamat, a szájam kárhoztatna engem; ha ártatlannak: bűnössé tenne engemet.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Ártatlan vagyok, nem törődöm lelkemmel, útálom az életemet.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Mindegy ez! Azért azt mondom: elveszít ő ártatlant és gonoszt!
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Ha ostorával hirtelen megöl, neveti a bűntelenek megpróbáltatását.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 A föld a gonosz kezébe adatik, a ki az ő biráinak arczát elfedezi. Nem így van? Kicsoda hát ő?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Napjaim gyorsabbak valának a kengyelfutónál: elfutának, nem láttak semmi jót.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Ellebbentek, mint a gyorsan járó hajók, miként zsákmányára csap a keselyű.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Ha azt mondom: Nosza elfelejtem panaszomat, felhagyok haragoskodásommal és vidám leszek:
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Megborzadok az én mindenféle fájdalmamtól; tudom, hogy nem találsz bűntelennek engem.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Rossz ember vagyok én! Minek fáraszszam hát magamat hiába?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Ha hóvízzel mosakodom is meg, ha szappannal mosom is meg kezeimet:
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Akkor is a posványba mártanál engem és az én ruháim is útálnának engem.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Mert nem ember ő, mint én, hogy néki megfelelhetnék, és együtt pörbe állanánk.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Nincs is közöttünk igazlátó, a ki kezét közbe vethesse kettőnk között!
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Venné csak el rólam az ő veszszejét, és az ő rettentésével ne rettegtetne engem:
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Akkor szólanék és nem félnék tőle: mert nem így vagyok én magammal!
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."