Jób 41
1 Kihúzhatod-é a leviáthánt horoggal, leszoríthatod-é a nyelvét kötéllel?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Húzhatsz-é gúzst az orrába, az állát szigonynyal átfurhatod-é?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Vajjon járul-é elődbe sok könyörgéssel, avagy szól-é hozzád sima beszédekkel?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Vajjon frigyet köt-é veled, hogy fogadd őt örökös szolgádul?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Játszhatol-é vele, miként egy madárral; gyermekeid kedvéért megkötözheted-é?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Alkudozhatnak-é felette a társak, vagy a kalmárok közt feloszthatják-é azt?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Tele rakhatod-é nyársakkal a bőrét, avagy szigonynyal a fejét?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Vesd rá a kezedet, de megemlékezzél, hogy a harczot nem ismételed.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Ímé, az ő reménykedése csalárd; puszta látása is halálra ijeszt!
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Nincs oly merész, a ki őt felverje. Ki hát az, a ki velem szállna szembe?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Ki adott nékem elébb, hogy azt visszafizessem? A mi az ég alatt van, mind enyém!
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 Nem hallgathatom el testének részeit, erejének mivoltát, alkotásának szépségét.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Ki takarhatja fel ruhája felszínét; két sor foga közé kicsoda hatol be?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Ki nyitotta fel orczájának ajtait? Fogainak sorai körül rémület lakik!
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Büszkesége a csatornás pajzsok, összetartva mintegy szorító pecséttel.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Egyik szorosan a másikhoz lapul, hogy közéje levegő se megy.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Egyik a másikhoz tapad, egymást tartják, egymástól elszakadhatatlanok.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Tüsszentése fényt sugároz ki, és szemei, mint a hajnal szempillái.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 A szájából szövétnekek jőnek ki, és tüzes szikrák omlanak ki.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Orrlyukaiból gőz lövel elő, mint a forró fazékból és üstből.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Lehellete meggyujtja a holt szenet, és a szájából láng lövel elő.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Nyakszirtjén az erő tanyáz, előtte félelem ugrándozik.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Testének részei egymáshoz tapadtak; kemény önmagában és nem izeg-mozog.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Szíve kemény, mint a kő, oly kemény, mint az alsó malomkő.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Hogyha felkél, hősök is remegnek; ijedtökben veszteg állnak.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Ha éri is a fegyver, nem áll meg benne, legyen bár dárda, kopja vagy kelevéz.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Annyiba veszi a vasat, mint a pozdorját, az aczélt, mint a korhadt fát.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 A nyíl vesszője el nem űzi őt, a parittyakövek pozdorjává változnak rajta.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Pozdorjának tartja a buzogányütést is, és kineveti a bárd suhogását.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Alatta éles cserepek vannak; mint szeges borona hentereg az iszap felett.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Felkavarja a mély vizet, mint a fazekat, a tengert olyanná teszi, mint a festékedény.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Maga után világos ösvényt hagy, azt hinné valaki, a tenger megőszült.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Nincs e földön hozzá hasonló, a mely úgy teremtetett, hogy ne rettegjen.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Lenéz minden nagy állatot, ő a király minden ragadozó felett.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
