Jób 23
1 Felele pedig Jób, és monda:
Job vastasi ja sanoi:
2 Még most is keserű az én beszédem; súlyosabb rajtam a csapás, ha panaszkodom.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Oh ha tudnám, hogy megtalálom őt, elmennék szinte az ő székéig.
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 Elébe terjeszteném ügyemet, számat megtölteném mentő erősségekkel.
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 Hadd tudnám meg, mely szavakkal felelne nékem; hadd érteném meg, mit szólana hozzám.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Vajjon erejének nagy volta szerint perelne-é velem? Nem; csak figyelmezne reám!
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 Ott egy igaz perelne ő vele; azért megszabadulhatnék birámtól örökre!
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Ámde kelet felé megyek és nincsen ő, nyugot felé és nem veszem őt észre.
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 Bal kéz felől cselekszik, de meg nem foghatom; jobb kéz felől rejtőzködik és nem láthatom.
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 De ő jól tudja az én utamat. Ha megvizsgálna engem, úgy kerülnék ki, mint az arany.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 Lábam az ő nyomdokát követte; utát megőriztem és nem hajoltam el.
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 Az ő ajakinak parancsolatától sem tértem el; szájának beszédeit többre becsültem, mint életem táplálékát.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 Ő azonban megmarad egy mellett. Kicsoda téríthetné el őt? És a mit megkiván lelke, azt meg is teszi.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 Bizony végbe viszi, a mi felőlem elrendeltetett, és ilyen még sok van ő nála.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Azért rettegek az ő színe előtt, és ha csak rá gondolok is, félek tőle.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 Mert Isten félemlítette meg az én szívemet, a Mindenható rettentett meg engem.
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 Miért is nem pusztultam el e sötétség előtt, vagy miért nem takarta el előlem e homályt?!
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
