Jób 21
1 Felele pedig Jób, és monda:
Job vastasi ja sanoi:
2 Jól hallgassátok meg az én beszédemet, és legyen ez a ti vigasztalástok helyett.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Szenvedjetek el engem, a míg szólok, azután gúnyoljátok ki beszédemet.
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Avagy én embernek panaszolkodom-é? Miért ne volna hát keserű a lelkem?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Tekintsetek reám és álmélkodjatok el, és tegyétek kezeteket szátokra.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Ha visszaemlékezem, mindjárt felháborodom, és reszketés fogja el testemet.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Mi az oka, hogy a gonoszok élnek, vénséget érnek, sőt még meg is gyarapodnak?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Az ő magvok előttök nő fel ő velök, és az ő sarjadékuk szemeik előtt.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Házok békességes a félelemtől, és az Isten vesszeje nincsen ő rajtok.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Bikája folyat és nem terméketlen, tehene megellik és el nem vetél.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Kieresztik, mint nyájat, kisdedeiket, és ugrándoznak az ő magzataik.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Dobot és hárfát ragadnak, és örvendeznek a síp zengésének.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Noha azt mondják Istennek: Távozzál el tőlünk, mert a te utaidnak tudásában nem gyönyörködünk!
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 Micsoda a Mindenható, hogy tiszteljük őt, és mit nyerünk vele, ha esedezünk előtte?
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Mindazáltal az ő javok nincsen hatalmukban, azért a gonoszok tanácsa távol legyen tőlem!
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 Hányszor aluszik el a gonoszok szövétneke, és jő rájok az ő veszedelmök! Hányszor osztogatja részöket haragjában.
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Olyanok lesznek, mint a pozdorja a szél előtt, és mint a polyva, a melyet forgószél ragad el.
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Isten az ő fiai számára tartja fenn annak büntetését. Megfizet néki, hogy megérzi majd.
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Maga látja meg a maga veszedelmét, és a Mindenható haragjából iszik.
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Mert mi gondja van néki házanépére halála után, ha az ő hónapjainak száma letelt?!
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Ki taníthatja Istent bölcseségre, hisz ő ítéli meg a magasságban levőket is!
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Ez meghal az ő teljes boldogságában, egészen megelégedetten és nyugodtan;
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 Fejőedényei tejjel vannak tele, csontjainak velője nedvességtől árad.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Amaz elkeseredett lélekkel hal meg, mert nem élhetett a jóval.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Együtt feküsznek a porban, és féreg lepi őket.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Ímé, jól tudom a ti gondolatitokat és a hamisságokat, a melyekkel méltatlankodtok ellenem;
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Mert ezt mondjátok: Hol van ama főembernek háza, hol van a gonoszok lakozásának sátora?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Avagy nem kérdeztétek-é meg azokat, a kik sokat utaznak és jeleiket nem ismeritek-é?
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 Bizony a veszedelemnek napján elrejtetik a gonosz, a haragnak napján kiszabadul.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Kicsoda veti szemére az ő útját, és a mit cselekedett, kicsoda fizet meg néki azért?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Még ha a sírba vitetik is ki, a sírdomb felett is él.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Édesek lesznek néki a sírnak hantjai, és maga után vonsz minden embert, a mint számtalanok mentek el előtte.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Hogyan vigasztalnátok hát engem hiábavalósággal? Feleselésetek igazságtalanság marad.
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
