Sofoniás 2
1 Szedjétek össze magatokat, szedjétek, nemzet, mely erre nem vágyik!
Kootkaat teitänne ja tulkaat tänne, te vihattava kansa,
2 Mielőtt megszületnék a végzés – mint – polyva múlnak a napok – mielőtt még nem jön reátok az Örökkévaló föllobbanó haragja, mielőtt még nem jön reátok az Örökkévaló haragjának napja.
Ennenkuin tuomio tulee: että te sivalletaan päivällä pois niinkuin akanat, ennekuin Herran hirmuinen vihan tulee teidän päällenne, ennekuin Herran vihan päivä tulee teidän päällenne.
3 Keressétek az Örökkévalót, ti mind az ország alázatosai, kik az ő törvényét cselekedték; keressetek igazságot, keressetek alázatosságot: hátha rejtve lehetnétek az Örökkévaló haragjának napján.
Etsikäät Herraa, kaikkia siviät maassa, te jotka hänen oikeutensa pidätte; etsikäät vanhurskautta, etsikäät nöyryyttä, että te Herran vihan päivänä varjelluksi tulisitte.
4 Mert Azza elhagyatottá lészen és Askelón pusztasággá; Asdódot délben kergetik ki és Ekrón gyökerestől kitépetik.
Sillä Gatsa pitää hyljättämän, ja Askalon autioksi tehtämän; Asdod pitää puolipäivästä ajettaman pois, ja Ekron hävitettämän.
5 Oh ti lakói a tengermelléknek, kerétiek népe! Az Örökkévaló igéje rátok, Kanaán, filiszteusok országa: Elveszítelek, lakó nélkül lészsz!
Voi niitä, jotka meren puolessa asuvat ja ovat vahvat sotamiehet! Herran sana on tuleva teidän päällenne, te Kanaanealaiset Philistealaisten maakunnassa; minä tahdon sinun hukuttaa, ettei kenenkään pidä sinussa asuman.
6 És lészen a tengermellék pásztorok tanyáivá, rétjeivé és juhok aklaivá.
Se maa merta liki pitää paimenten majoiksi ja lammasten pihatoiksi ja laitumiksi tuleman.
7 És osztály része lesz Jehúda háza maradékának, azokon legeltetnek: Askelón házaiban estennen heverésznek, mert gondol majd rájuk az Örökkévaló, az ő Istenök, és visszahozza foglyaikat.
Ja se maa pitää Juudan huoneen jääneitten oma oleman, joissa heidän pitää kaitseman, ja Askalonin huoneissa ehtoona makaaman; sillä Herra, heidän Jumalansa on heitä etsinyt, ja heidän vankiutensa palauttanut.
8 Hallottam Móáb gyalázását, és Ammón fiainak szidalmait, a melyekkel gyalázták a népemet és fennhéjáztak az ő határa ellen.
Minä olen Moabin pilkan ja Ammonin lasten häväistyksen kuullut, kuin he minun kansaani häväisseet ovat, ja kerskanneet heidän rajoistansa.
9 Azért, ahogy élek, úgymond az Örökkévaló, a seregek Ura, Izraél Istene, bizony Móáb olyan lesz mint Szodoma és Ammón fiai mint Amóra, csalánnak birtoka és sónak bányája és pusztaság mindörökké: népem maradéka prédálja őket és nemzetem megmaradt része birtokba veszi őket.
Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, Moab pitää tuleman niinkuin Sodoma, ja Ammonin lapset niinkuin Gomorra, ja niinkuin nokulaspensaan ja suolakuopan, ja ijankaikkisesti hävitettynä oleman; jääneet minun kansastani pitää heitä ryöstämän, ja jääneet minun kansastani pitää heitä perimän.
10 Ez jut nekik gőgjük fejében, a miért gyaláztak és fennhéjáztak az Örökkévaló, a seregek Urának népe ellen.
Sen pitää heille tapahtuman heidän ylpeytensä tähden, että he ovat Herran Zebaotin kansaa pilkanneet, ja siitä kerskanneet.
11 Félelmetes az Örökkévaló felettük, mert elsorvasztotta mind a föld isteneit, és leborulnak előtte, kiki a maga helyéről, mind a nemzetek szigetei.
Herra on hirmuinen heitä vastaan oleva, sillä hän on kaikki jumalat maan päältä kadottava; ja kaikki pakanain luodot pitää häntä kumartaman, kukin paikastansa.
12 Ti is kúsiták, kardom megöltjei vagytok.
Etiopialaiset pitää myös minun miekallani tapettaman.
13 Nyújtsa ki kezét az észak ellen, veszítse el Assúrt és tegye Ninivét pusztasággá, szárazsággá, mint a sivatag.
Ja hänen pitää kätensä pohjaan päin ojentaman ja Assurin kadottaman; Niniven on hän tekevä autioksi ja karkiaksi niinkuin korven.
14 És heverésznek benne nyájak, mindennemű vad, pelikán is, sün is, ott hálnak oszlopcsúcsain, énekelő hang az ablakban, rom a küszöbön, mert czédrusa csupasszá lett.
Ja laumat pitää keskellä sitä makaaman, niiden pakanain kaikkinaiset eläimet; niin myös ruovonpäristäjät ja tarhapöllöt pitää heidän torneissansa asuman, ja äänen pitää laulaman heidän akkunissansa, ja hävitys heidän kynnyksillänsä; sillä sedrilaudat pitää revittämän pois.
15 Ez az az ujjongó város, mely biztosságban lakott, a mely azt mondta szívében: én és senki más! Mint lett pusztulássá, vadnak heverőjévé! Bárki elmegy mellette, az pisszeg, rázza kezét.
Tämä on se iloinen kaupunki, joka niin irstaana asui, ja sanoi sydämessänsä: minä olen, ja ei yksikään muu. Kuinka hän on niin autioksi tehty, että eläimet siinä makaavat? Ja joka käy sen ohitse, hän viheltää häntä, ja paukuttaa käsiänsä.
