Zsoltárok 92

1 Zsoltár. Ének a szombat napjára. Jó hálát mondani az Örökkévalónak és zengeni a te nevedet, Legfelső,

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

2 hirdetni reggel a te szeretetedet és hűségedet az éjszakákon:

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

3 a tizhúron és a lanton, zeneszóval a hárfán.

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

4 Mert megörvendeztettél, oh Örökkévaló, cselekvéseddel, kezeid művein ujjongok.

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

5 Mi nagyok a te műveid, Örökkévaló, nagyon mélységesek a gondolataid!

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

6 Oktalan ember nem tudja, és balga nem érti ezt:

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

7 mikor virúlnak a gonoszok, mint a fű, és virágoznak mind a jogtalanságot cselekvők – hogy megsemmisüljenek mindenkorra.

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

8 Te pedig örökké a magasban vagy, oh Örökkévaló!

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

9 Mert íme ellenségeid, oh Örökkévaló, mert íme ellenségeid elvesznek, elszélednek mind a jogtalanságot cselekvők.

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

10 De magassá tetted mint a rémét szarvamat, kenve vagyok friss olajjal.

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

11 Nézdegéli szemem a meglesőimet; az ellenem támadókat, a gonosztevőket elhallgatják füleim.

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

12 Az igaz mint a pálmafa virúl, mint czédrus a Libánonban nagyra nő;

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

13 elültetve az Örökkévaló házában, Istenünk udvaraiban virítanak.

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

14 Még gyümölcsöt teremnek a vénségben, üdék és zöldelők lesznek;

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

15 hogy hirdessék, hogy egyenes az Örökkévaló, sziklám, és nincs benne jogtalanság.

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.