Zsoltárok 8

1 A karmesternek, a Gittítre. Zsoltár Dávidtól. Örökkévaló, mi Urunk, mily hatalmas a neved az Egész földön, a ki fenségedet tetted az egekre!

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, Gittitin päällä. Herra meidän Herramme! kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa, joka panit kunnias taivasten ylitse.

2 Kisdedek és csecsemők szájából alapítottál hatalmat, elleneid miatt, hogy elnémíts ellenséget és boszúvágyót.

Nuorten lasten ja imeväisten suusta perustit sinä voiman, vihollistes tähden, ettäs vihollisen ja kostajan murentaisit.

3 Midőn látom egeidet, újjaid művét, holdat és csillagokat, melyeket megszilárdítottál -:

Sillä minä näen taivaat, sinun sormeis teot, kuun ja tähdet, jotka valmistit.

4 mi a halandó, hogy megemlékszel róla, és az ember fia, hogy gondolsz reá?

Mikä on ihminen, ettäs häntä muistat? eli ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet?

5 Kevéssel tetted csekélyebbé Istennél, dicsőséggel és díszszel koronáztad;

Sinä teit hänen vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä kaunistat hänen kunnialla ja kaunistuksella.

6 uralkodóvá tetted kezed művein, mindet lábai alá helyezted:

Sinä asetat hänen sinun käsitekois herraksi: kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle heittänyt:

7 juhokat és ökröket mindmegannyit, s a mező állatait is,

Lampaat ja kaikki karjat, ja myös metsän eläimet,

8 az ég madarát, s a tenger halait – átkel ő tengerek ösvényein.

Linnut taivaan alla ja kalat meressä ja mitä meressä vaeltaa.

9 Örökkévaló, mi Urunk, mily hatalmas a te neved az egész földön!

Herra meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa!