Zsoltárok 78

1 Oktató dal. Ászáftól. Figyelj, népem, tanomra, hajtsátok fületek szájam beszédjeire!

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Hadd nyitom meg példázattal szájamat, bugyogtatok rejtvényeket a hajdankorból.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 Miket hallottunk és megtudtuk és őseink elbeszélték nekünk:

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 nem titkoljuk el fiaiktól, az utóbbi nemzedéknek elbeszélve az Örökkévaló dicséreteit, hatalmát s csodás tetteit, melyeket mívelt.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Fölállított bizonyságot Jákóbban, tant helyezett el Izraélben, melyeket megparancsolt őseinknek, hogy azokat tudassák fiaikkal;

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 azért, hogy tudja az utóbbi nemzedék, a születendő fiak, keljenek föl és beszéljék el az ő fiaiknak:

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 hogy Istenbe vessék bizalmukat, s ne felejtsék el Isten cselekedeteit és parancsolatait óvják meg,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 s ne legyenek mint őseik, makacskodó és engedetlen nemzedék, nemzedék, mely nem szilárdította szívét, s Istenhez nem volt hűséges a lelke.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Efraim fiai, fegyverkezett íjászok, megfordultak a harcznak napján.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 Nem őrizték Isten szövetségét és vonakodtak tana szerint járni;

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 elfelejtették cselekményeit és csodatotteit, melyeket láttatott velük.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Őseik előtt tett csodát Egyiptom országában, Czóan mezején.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Meghasította a tengert a átvonultatta őket, s megállította gátképpen a vizeket.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 Vezette őket felhővel nappal, s egész éjjel tűz fényével.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Sziklákat hasított a pusztában, s itatta bőven mint mélységekből;

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 fakasztott folyó vizeket a szirtből, s aláeresztett folyamokként vizeket.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 De még tovább is vétkeztek ellene, engedetlenkedve a Legfelső iránt a sivatagban.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 Megkísértették Istent szivükben, eledelt kérvén vágyuknak.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 Isten ellen beszéltek, mondták: Bír-e Isten asztalt teríteni a pusztában?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Lám, ráütött a sziklára és vizek folytak és patakok ömlöttek: kenyeret is bír-e adni, avagy húst készíthet-e népének?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Azért, meghallván az Örökkévaló, fölgerjedt, és tűz gyuladt ki Jákób ellen s harag is szállt föl Izraél ellen;

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 mert nem hittek Istenben és nem bíztak segítségében.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Megparancsolta tehát a felhőknek fölül és az ég ajtóit megnyitotta,

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 hullatott rájuk mannát, hogy egyenek, égi gabonát adott nekik;

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 menybeliek kenyerét ette az ember, eleséget küldött nekik jóllakásra.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Keleti szelet indított az égen és hajtotta erejével a déli szelet;

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 hullatott rájuk húst, mint a por, s mint a tengerek fövenye, szárnyas madarat;

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 leesni engedte tábora közepébe, az ő hajlékai körül.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Ettek és jóllaktak nagyon és a mire vágyódtak, elhozta nekik.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 El sem álltak vágyuktól, még szájukban volt ételük,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 és Isten haragja ellenük fölszállt, öldökölt kövéreik közt és Izraél ifjait legörnyesztette.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Mindamellett még vétkeztek és nem hittek csodatetteiben;

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 így hiábavalóságban fogyatta el napjaikat és esztendeiket rémületben.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Ha ölte őket, keresték őt és újra fölkeresték Istent,

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 megemlékeztek, hogy Isten a sziklájuk s a legfelső Isten a megváltójuk.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 És hitegették őt szájukkal, és nyelvükkel hazudtak neki;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 de szivük nem volt szilárd iránta s nem voltak hűségesek szövetségében.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 De ő irgalmas, megbocsát bűnt és nem pusztít, sokszorta elfordítja haragját és nem ébreszti föl egész hevét.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 Megemlékezett, hogy bús ők; lehellet, mely elszáll és meg nem tér.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 Hányszor engedetlenkedtek iránta a pusztában, búsították a sivatagban!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Újra megkísértették Istent és Izraél szentjét felbőszítették,

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 nem emlékeztek meg kezéről, a napról, melyen kiváltotta őket a szorongatótól,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 hogy Egyiptomban tette jeleit és csodáit Czóan mezején.

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 Vérré változtatta folyamaikat, hogy nem ihatták folyóvizeiket.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 Bocsátott rájuk gyülevész vadat és az emésztette őket, békát és az pusztította őket.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 A tücsöknek adta át termésüket és szerzeményüket a sáskának.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 Megölte jégesővel szőlőjüket, s vadfügefáikat jeges kővel.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 Átszolgáltatta a jégesőnek a barmukat és jószágukat a villámoknak.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 Bocsátotta rájuk föllobbant haragját: felindulást, haragvást és szorongatást, vészangyalok csapatját.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 Ösvényt egyengetett haragjának, nem vonta meg a haláltól lelküket és éltüket kiszolgáltatta a dögvésznek;

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 megvert minden elsőszülöttet Egyiptomban, erők zsengéjét Chám sátraiban.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Elindította népét mint a juhokat és vezérelte mint a nyájat a pusztában;

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 vezette őket bizton és nem rettegtek, ellenségeiket pedig elborította a tenger.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Elvitte őket szent határába, a hegyhez, melyet jobbja szerzett.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 Kiűzött előlük nemzeteket, juttatta azokat kiosztott birtokul és lakoztatta sátraikban Izraél törzseit.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 De megkísértették és engedetlenkedtek Isten a Legfelső, iránt és bízonyságaít nem őrizték meg.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 Eltértek és hűtelenkedtek, mint őseik, megfordultak, mint a csalfa íj.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Bosszantották magaslataikkal és faragott képeikkel ingerelték.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Hallotta Isten és fölháborodott és megvetette nagyon Izraélt.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 Ott hagyta Síló hajlékát, a sátrat, ahol emberek közt lakozott.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 Fogságra adta hatalmát, és dicsőségét szorongatónak a kezébe.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 Átszolgáltatta népét a kardnak és fölháborodott birtoka ellen.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 Ifjait tűz emésztette, hajadonai pedig nászéneket nem értek.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Papjai a kard által estek el, és özvegyei nem siratták.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Ekkor fölébredt mint alvó az Úr, mint vitéz, ki felujjong bortól;

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 s megverte szorongatóit, s meghátráltak; örök gyalázatot juttatott nekik.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 De megvetette József sátrát s Efraim törzsét nem választotta;

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 hanem kiválasztotta Jehúda törzsét, Czión hegyét, melyet megszeretett.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 És fölépítette, mint a magas eget, szentélyét, mint a földet, melyet örökre megalapított.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 S megválasztotta szolgáját Dávidot s elvette őt a juhok aklai mellől;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 szoptatós juhok mögől hozta el őt, hogy legeltesse népét Jákóbot és Izraélt, az ő birtokát;

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 legeltette is őket szívének gáncstalansága szerint, s kezei értelmességével vezette őket.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.