Zsoltárok 74
1 Oktató dal. Ászáftól. Miért vetettél el, Isten, mindenkorra, füstöl haragod legelőd juhai ellen?
Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
2 Emlékezzél meg községedről, melyet szereztél hajdanában, örökséged törzséről, melyet megváltottál; Czión hegyéről, a melyen lakoztál!
Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
3 Emeld lépteidet az örök romok felé; mindenképen rombolt az ellenség a szentélyben.
Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
4 Ordítottak szorongatóid gyülekezőhelyed belsejében, tették az ő jeleiket jelekké.
Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
5 Úgy tünik föl, mint a ki fölfelé viszi a fák sűrűjébe a fejszéket;
Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
6 s most faragványait egyaránt baltákkal és csákányokkal leütik.
Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
7 Tűzbe borították szentélyedet, földig szentségtelenítotték meg neved hajlékát.
He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8 Mondták szivükben: Nyomjuk el egyaránt! Elégették Istennek mind a gyülekező helyeit az országban.
He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9 Jeleinket nem láttuk, nincs többé próféta és nálunk senki sincs, a ki tudná, meddig?
Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10 Meddig, oh Isten, gyaláz a szorongató, káromolja az ellenség nevedet mindétig?
Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11 Mért vonod vissza kezedet s jobbodat? Húzd ki öledből, semmisíts!
Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12 Hiszen Isten a királyom hajdantól fogva, ki segítséget mível a földön.
Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13 Te szétmorzsoltad erőddel a tengert, összetörted a szörnyetegek fejeit a vize-ken;
Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
14 te szétzúztad a leviátán fejeit, adod eledelül a pusztalakók népének;
Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15 te hasítottál forrást és patakot, te kiszárítottál tartós folyamokat.
Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
16 Tied a nappal, tied az éjjel is, te készítottél világítót és napot;
Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17 te megállapítottad mind a föld határait, nyár és tél, te alkottad őket.
Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18 Emlékezzél meg erről: ellenség gyalázta az Örökkévalót és aljas nép káromolta nevedet.
Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19 Ne add a vadnak gerliczéd lelkét, szegényeid életét ne felejtsd el mindenkorra.
Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20 Tekints a szövetségre; mert megteltek az ország sötét helyei erőszak tanyáival.
Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21 Ne térjen vissza megszégyenülten az elnyomott, szegény és szűkölködő dicsérjék nevedet!
Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22 Kelj föl, Ieten, vidd ügyedet, emlékezzél gyalázásodról az aljas részéről egész nap.
Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23 Ne felejtsd el szorongatóid hangját, támadóid zajongását, mely folyton felszáll!
Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
