Zsoltárok 73
1 Zsoltár Ászáftól. Bizony, jóságos Izraélhez az Isten, a tisztult szívűekhez.
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 Én pedig, kevés híja elhajlottak lábaim, semmi híja megcsúsztak lépteim.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 Mert megirígyeltem a, kevélykedőket, midőn a gonoszok jólétét láttam.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 Mert nincsenek kínjaik halálukig, hízott az erejük.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 Halandónak szenvedésében nincsenek benne s emberekkel együtt nem sújtatnak.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Azért nyakukat díszíti gőgösség, ruhaként borítja őket erőszak.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 Kidülledt kövérségtől szemük, túlcsapongtak szívük képzelődései.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 Csúfolódnak és gonoszúl fosztogatásról beszélnek, szinte a magasból beszélnek:
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 az egekbe helyezték szájukat, de nyelvük a földön jár.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Azért erre felé tér az ő népe, s tele szürcsölik magukat vízzel;
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11 és mondják: Miként tudhatja Isten, s van-e tudás a legfelsőbben?
Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12 Íme, gonoszok ezek és mint örökkön gondtalanok gyarapítottak vagyont.
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Bizony, hiába tisztítottam szivemet és mostam ártatlanságban kezeimet;
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 de sújtva vagyok egész nap s reggelenként itt a fenyítésem.
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
15 Ha mondanám, hadd beszélek olykép, íme gyermekeid nemzedékét elárulnám.
Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
16 Gondolkodtam is, hogy megtudjam ezt, gyötrődés volt az szemeimben
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 míg be nem mentem Isten szentélyébe, s figyelhettem az ő végükre.
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Bizony, sikamlós térre helyezted őket, ledöntöd őket romokká.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 Miként lettek pusztulássá egy pillanat alatt; eltüntek, végük lett a rémülettől.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 Mint álmot ébredés után, Uram, fölserkenvén képüket megveted.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 Midőn elkeseredett szívem és töprenkedtem veséimben:
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 oktalan voltam és tudásom nem volt, akár a barom voltam veled szemben.
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 De én mindig veled vagyok, megragadod jobb kezemet;
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 tanácsoddal vezetsz engem, és aztán dicsőséggel magadhoz veszel engem.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Kim van nekem az egekben? S melletted mit sem kivánok a földön.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Elfogyott bár húsom és szivem – szívem sziklája és osztályrészem az Isten örökké.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 Mert íme a tőled eltávolodók elvesznek, megsemmisítesz mindenkit, ki elparáználkodik tőled.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 Én pedig – Isten közelsége jó nekem; az Úrba, az Örökkévalóba helyeztem bizalmamat, hogy elbeszéljem mind a te műveidet.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
