Zsoltárok 73
1 Zsoltár Ászáftól. Bizony, jóságos Izraélhez az Isten, a tisztult szívűekhez.
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
2 Én pedig, kevés híja elhajlottak lábaim, semmi híja megcsúsztak lépteim.
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
3 Mert megirígyeltem a, kevélykedőket, midőn a gonoszok jólétét láttam.
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
4 Mert nincsenek kínjaik halálukig, hízott az erejük.
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
5 Halandónak szenvedésében nincsenek benne s emberekkel együtt nem sújtatnak.
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Azért nyakukat díszíti gőgösség, ruhaként borítja őket erőszak.
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
7 Kidülledt kövérségtől szemük, túlcsapongtak szívük képzelődései.
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
8 Csúfolódnak és gonoszúl fosztogatásról beszélnek, szinte a magasból beszélnek:
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
9 az egekbe helyezték szájukat, de nyelvük a földön jár.
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
10 Azért erre felé tér az ő népe, s tele szürcsölik magukat vízzel;
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
11 és mondják: Miként tudhatja Isten, s van-e tudás a legfelsőbben?
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
12 Íme, gonoszok ezek és mint örökkön gondtalanok gyarapítottak vagyont.
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
13 Bizony, hiába tisztítottam szivemet és mostam ártatlanságban kezeimet;
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
14 de sújtva vagyok egész nap s reggelenként itt a fenyítésem.
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
15 Ha mondanám, hadd beszélek olykép, íme gyermekeid nemzedékét elárulnám.
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
16 Gondolkodtam is, hogy megtudjam ezt, gyötrődés volt az szemeimben
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
17 míg be nem mentem Isten szentélyébe, s figyelhettem az ő végükre.
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
18 Bizony, sikamlós térre helyezted őket, ledöntöd őket romokká.
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
19 Miként lettek pusztulássá egy pillanat alatt; eltüntek, végük lett a rémülettől.
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
20 Mint álmot ébredés után, Uram, fölserkenvén képüket megveted.
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
21 Midőn elkeseredett szívem és töprenkedtem veséimben:
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
22 oktalan voltam és tudásom nem volt, akár a barom voltam veled szemben.
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
23 De én mindig veled vagyok, megragadod jobb kezemet;
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
24 tanácsoddal vezetsz engem, és aztán dicsőséggel magadhoz veszel engem.
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
25 Kim van nekem az egekben? S melletted mit sem kivánok a földön.
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
26 Elfogyott bár húsom és szivem – szívem sziklája és osztályrészem az Isten örökké.
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
27 Mert íme a tőled eltávolodók elvesznek, megsemmisítesz mindenkit, ki elparáználkodik tőled.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
28 Én pedig – Isten közelsége jó nekem; az Úrba, az Örökkévalóba helyeztem bizalmamat, hogy elbeszéljem mind a te műveidet.
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
